Hei ystävät!
Onpa kulunut taas tovi siitä kun olemme tänne kirjoittaneet, kevätkiireet ovat vieneet voimia ja on jo alkanut tuntua siltä, että jaksaakohan tässä enää yhtään mitään. On jo niin pitkä vuosi takana... Mutta toisaalta, joka päivässä on omat valopilkkunsa. Ja jos on niin paljon murheita, ettei niitä pilkkuja tunnu millään näkyvän, niin voi luottaa siihen, että Jumala löytää kyllä parhaan tavan auttaa. Ja sieltä tuleekin sitten kunnon valonvälähdys kerralla.
Itse olen ollut muutaman viime päivän vähän hukassa itseni kanssa, miettinyt liikaa sitä mitä toiset mahtavat ajatella ja todennut että se on vienyt minut yhä synkempiin aatoksiin. Mielessään sitä tuppaa suurentelemaan moniakin asioita. Mutta tänään tapasin joukon ystäviä ja tuntui, että sain niin paljon rohkaisua, että näillä voimin jaksan kyllä taas pitkään. Siinä on niin suuri voima, että haluan rohkaista ja kannustaa teitä kaikkia rohkaisemaan toinen toisianne, ihan pienetkin jutut voivat olla tosi merkityksellisiä:)
Siunausta viikkoonne, nauttikaa keväästä! :)
Terveisin, Ann
