Tämä ajatus iski päähäni ah niin ihanassa Vivamossa ystäväni valittaessa hoitoaineen unohtumista kotiin - hiukset eivät aivan näyttäneet siltä miltä piti. Tuolla hetkellä alkoivat aivoni raksuttaa... shampoo... hoitoaine... tästä syntyy jotain... Jotain mitä tuon viikonlopun aikana tajusin liittyen kristityn elämään.
Ihminen pystyy pesemään hiuksensa pelkällä shampoolla, tässä kontekstissa siis elämään loistavastikin uskomalla Jeesukseen ja pyrkimällä elämään Jumalan tahdon mukaan. Kuitenkin, jos kerrankin tulee käyttäneeksi hoitoainetta, tässä yhteydessä tarkoittaen sitä, että todella lepää Jumalan läsnäolossa ja antaa Jumalan koskettaa sydäntään, niin tajuaa, miten voimaannuttavaa tuo kosketus on - siihen haluaa jatkossakin palata niin kuin hoitoainettakin tekee mieli käyttää kun sen käyttöön on oppinut. Kuitenkin, kirkastusvuorelta on palattava alas kuten Junkkaalan Eero totesi, ja tähän vertaukseen liittyen: eihän hiuksiakaan voi jäädä pesemään jatkuvasti, vaan on luotettava siihen, että shampoo ja hoitoaine, kuten siis Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki, antavat voimaa myös ilmansaasteiden ja maailman kylmyyden keskellä. Toisinaan voi olla, että on kokenut jotain niin ihanaa Jumalan läsnäolossa, että sen jälkeen kaikki muu tuntuu todella lattealta - aivan kuin saattaa saada aivan superia hoitoainetta lainaksi kaverilta tai näytteeksi kaupasta. Mutta ehkä joskus tulee uusi tuollainen täydellisen koskettava ja puhutteleva hetki...
Miten itse jatkaisit tätä vertausta? Tai kenties keksit omasi? Joka tapauksessa toivon, että kokeilet levätä välillä Jumalan läsnäolossa - käytät siis hoitoainetta ja annat sen vaikuttaa mahdollisimman pitkään - koska olet sen arvoinen.
-Ann
maanantai 29. elokuuta 2011
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Päiväunelmia taikamattoineen vai jotain suurempaa?
Syyspäivät ovat mielestäni täydellistä aikaa unelmoinnille... Voi kääriytyä viltin sisään piiloon ulkomaailman kylmyydeltä ja rakentaa mielessään omia tuulentupiaan kynttilän pehmeässä valossa. Tuossa samaisessa kynttilänvalossa olen kuitenkin alkanut myös miettiä unelmien todellista tärkeyttä. Eleanor Roosevelt on esimerkiksi sanonut, että "tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen". Tätä en ole millään voinut niellä pureksimatta. Ja täytyy myöntää, että jälkimaku ei aivan yllä aluksi tulvahtavaan, täydellisyyttä hipovaan onnentunteeseen.
Moni joka minut tuntee, tietää, että rakastan vanhoja kunnon Disneyklassikoita. Ja niissähän unelmat, kuten ehkä tiedätte, on nostettu melkoisen suureen osaan. Pinokkiosta opimme, että "Tähti toiveen toteuttaa, Toivoa näin kaikki saa, Unelmasi suurimmat se aikaan saa" ja Tuhkimon mukaan "Öisiiin haaveisiin jos luotat, uus aamu vielä kirkastuu". Jos vielä tiedätte, että yksi lempielokuvakohtauksistani on Aladdinin "Taivas lumoaa yöt" niin voitte aivan vapaasti pitää minua suurimpana haihattelijana mitä tiedätte. Kenties olenkin.
Mutta ainakaan en olisi ainoa.
Unelmista nimittäin kirjoitetaan ja puhutaan nykyään paljon. Tuntuu, että maailma pelkäisi ihmisten menettävän unelmansa, jos niistä ei puhuttaisi tarpeeksi. Voihan olla näinkin, mutta itse pelkään enemmän sitä, että ihmiset menettävät kyvyn nähdä todella, mitä heidän ympärillään on. Uutisten mukaan tuo jokin on tietysti paljon pahuutta, mikä onkin totta, mutta paljon on olemassa myös kaunista, erityisesti siinä mitä Jeesus voi antaa ihmisille, jotka Hänet ottavat elämäänsä. Joten kun kuuntelen Aladdinin kappaletta "A whole new world", saatan haaveilla omasta taikamattomatkastani, mutta eniten minuun kolahtavat Aladdinin sanat "Don't you dare close your eyes. Hold your breath, it gets better." Koska parempaa on luvassa meille, jotka uskomme ja niille, jotka tulevat uskomaan.
Katsoin taannoin dokumentin, jonka muuten hieman masentavaakin kuunneltavaa piristi eräs uskonmies, joka puki missionsa jotenkin näin: hän kokee olevansa taiteilija, joka yrittää maalata jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä mahdollisimman kauniin kuvan. Sydämeni tulvahti täyteen lämpöä noiden sanojen kohdalla. Palan totuutta tuntui hän löytävän mielestäni myös puhuessaan siitä, ettei ole kohdannut ihmistä, joka haluaisi välttyä helvetiltä, mutta monta sellaista, jotka haluavat päästä pois siitä helvetistä, jossa he sillä hetkellä olevat (anteeksi suora sananmuotoni). Ihmiset eivät ehkä halua nähdä elämänsä jälkeiseen aikaan, mutta paljon on heillä nähtävää siinä, miten Jumala toimii joka päivä ja joka hetki, myös meidän kauttamme.
Toivottavasti tulette viemään vielä monta ihmistä taikamattomatkalle näyttääksenne, mitä kaikkea Jumalalla onkaan tarjottavana. Sillä Jeesuksen suurin unelma on, että mahdollisimman moni löytäisi Hänet ja pääsisi lopulta taivaaseen. Ja kuten eräs viisaista ystävistäni minulle kerran totesi, rukousaiheeksi sopisi myös rukoilla Jeesuksen mielen mukaisia unelmia. Koska ne ovat niitä parhaita ja kauneimpia.
"Jeesus sanoi: 'Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?'"
Toivon niin. Sillä vielä enemmän kuin toivon, että uskoisitte unelmienne kauneuteen, toivon, että uskoisitte Jeesuksen kauneuteen. Ja levittäisitte tuota kauneutta ympärillenne entistäkin enemmän.
Kuunnelkaahan seuraava biisi http://www.youtube.com/watch?v=kXDZawqRdEU
-Ann
ps. Vielä inspiraatioksi teille Jumalan tuikuille, niin isoille kuin pienillekin http://www.youtube.com/watch?v=IDPEMtYUhjc :)
Moni joka minut tuntee, tietää, että rakastan vanhoja kunnon Disneyklassikoita. Ja niissähän unelmat, kuten ehkä tiedätte, on nostettu melkoisen suureen osaan. Pinokkiosta opimme, että "Tähti toiveen toteuttaa, Toivoa näin kaikki saa, Unelmasi suurimmat se aikaan saa" ja Tuhkimon mukaan "Öisiiin haaveisiin jos luotat, uus aamu vielä kirkastuu". Jos vielä tiedätte, että yksi lempielokuvakohtauksistani on Aladdinin "Taivas lumoaa yöt" niin voitte aivan vapaasti pitää minua suurimpana haihattelijana mitä tiedätte. Kenties olenkin.
Mutta ainakaan en olisi ainoa.
Unelmista nimittäin kirjoitetaan ja puhutaan nykyään paljon. Tuntuu, että maailma pelkäisi ihmisten menettävän unelmansa, jos niistä ei puhuttaisi tarpeeksi. Voihan olla näinkin, mutta itse pelkään enemmän sitä, että ihmiset menettävät kyvyn nähdä todella, mitä heidän ympärillään on. Uutisten mukaan tuo jokin on tietysti paljon pahuutta, mikä onkin totta, mutta paljon on olemassa myös kaunista, erityisesti siinä mitä Jeesus voi antaa ihmisille, jotka Hänet ottavat elämäänsä. Joten kun kuuntelen Aladdinin kappaletta "A whole new world", saatan haaveilla omasta taikamattomatkastani, mutta eniten minuun kolahtavat Aladdinin sanat "Don't you dare close your eyes. Hold your breath, it gets better." Koska parempaa on luvassa meille, jotka uskomme ja niille, jotka tulevat uskomaan.
Katsoin taannoin dokumentin, jonka muuten hieman masentavaakin kuunneltavaa piristi eräs uskonmies, joka puki missionsa jotenkin näin: hän kokee olevansa taiteilija, joka yrittää maalata jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä mahdollisimman kauniin kuvan. Sydämeni tulvahti täyteen lämpöä noiden sanojen kohdalla. Palan totuutta tuntui hän löytävän mielestäni myös puhuessaan siitä, ettei ole kohdannut ihmistä, joka haluaisi välttyä helvetiltä, mutta monta sellaista, jotka haluavat päästä pois siitä helvetistä, jossa he sillä hetkellä olevat (anteeksi suora sananmuotoni). Ihmiset eivät ehkä halua nähdä elämänsä jälkeiseen aikaan, mutta paljon on heillä nähtävää siinä, miten Jumala toimii joka päivä ja joka hetki, myös meidän kauttamme.
Toivottavasti tulette viemään vielä monta ihmistä taikamattomatkalle näyttääksenne, mitä kaikkea Jumalalla onkaan tarjottavana. Sillä Jeesuksen suurin unelma on, että mahdollisimman moni löytäisi Hänet ja pääsisi lopulta taivaaseen. Ja kuten eräs viisaista ystävistäni minulle kerran totesi, rukousaiheeksi sopisi myös rukoilla Jeesuksen mielen mukaisia unelmia. Koska ne ovat niitä parhaita ja kauneimpia.
"Jeesus sanoi: 'Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?'"
Toivon niin. Sillä vielä enemmän kuin toivon, että uskoisitte unelmienne kauneuteen, toivon, että uskoisitte Jeesuksen kauneuteen. Ja levittäisitte tuota kauneutta ympärillenne entistäkin enemmän.
Kuunnelkaahan seuraava biisi http://www.youtube.com/watch?v=kXDZawqRdEU
-Ann
ps. Vielä inspiraatioksi teille Jumalan tuikuille, niin isoille kuin pienillekin http://www.youtube.com/watch?v=IDPEMtYUhjc :)
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Et ole koskaan yksin!
Koin toissapäivänä yhden tähän astisen elämäni kamalimmista hetkistä. Reilut parikymmentä vuotta kestänyt tietämättömyys siitä mitä noiden ovien sisäpuolella tapahtui oli ohi ja oli aika astua aikuisuuteen ja tietää. Ja myönnän, se sattui, sekä henkisesti että fyysisesti. Tuo hetki sinänsä ei kestänyt kauaa, ehkä reilun vartin, mutta inhosin kaikkea siinä. Ainoa, mihin saatoin tuolloin, yksin, ainoastaan hoitajien ja lääkärien ympäröimänä takertua, oli rukous.
En sano, etten olisi tuntenut mitään kipua enää; itkin kuin pikkulapsi koko ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Mutta ainakaan en ollut enää yksin. Jeesus oli vierelläni koko ajan, tunsin sen. Ja uskon, että samalla lailla hän on istunut vierelläni myös näinä kaikkina reiluna parinakymmenenä vuotena, kun olen ollut nukutettuna noiden samojen ovien sisäpuolella, onnellisen tietämättömänä siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Sain vahvistuksen sille, ettei ole eikä tule olemaan mitään sellaista tilannetta missä Jeesus ei olisi Pyhän Hengen kautta minun kanssani.
"Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh.14:16-17)
Tuo tilanne muistutti minua myös siitä, miten meidän heikkoutemme antaa Jumalalle tilaa toimia. Silloin kun emme itse ole hääräämässä ja varmistelemassa asioita (jolloin voisimme itse ylpeillä siitä mitä olemme saaneet aikaan), voimme huomata, että Jumala on ja toimii, johdattaa asiat haluamallaan tavalla.
"Mutta hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." (2.Kor.12:9)
Salista päästyäni lähetin rukouspyynnön yhdelle rakkaimmista ystävistäni. Sen jälkeen olen saanut niin paljon yhteydenottoja rakkailta ihmisiltäni, että olen aivan mielettömän kiitollinen (ja virkeä saatuani nukkua pitkästä aikaa ilman ylimääräisiä heräilyjä).
Meitä todella rakastetaan,
Ann
En sano, etten olisi tuntenut mitään kipua enää; itkin kuin pikkulapsi koko ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Mutta ainakaan en ollut enää yksin. Jeesus oli vierelläni koko ajan, tunsin sen. Ja uskon, että samalla lailla hän on istunut vierelläni myös näinä kaikkina reiluna parinakymmenenä vuotena, kun olen ollut nukutettuna noiden samojen ovien sisäpuolella, onnellisen tietämättömänä siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Sain vahvistuksen sille, ettei ole eikä tule olemaan mitään sellaista tilannetta missä Jeesus ei olisi Pyhän Hengen kautta minun kanssani.
"Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh.14:16-17)
Tuo tilanne muistutti minua myös siitä, miten meidän heikkoutemme antaa Jumalalle tilaa toimia. Silloin kun emme itse ole hääräämässä ja varmistelemassa asioita (jolloin voisimme itse ylpeillä siitä mitä olemme saaneet aikaan), voimme huomata, että Jumala on ja toimii, johdattaa asiat haluamallaan tavalla.
"Mutta hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." (2.Kor.12:9)
Salista päästyäni lähetin rukouspyynnön yhdelle rakkaimmista ystävistäni. Sen jälkeen olen saanut niin paljon yhteydenottoja rakkailta ihmisiltäni, että olen aivan mielettömän kiitollinen (ja virkeä saatuani nukkua pitkästä aikaa ilman ylimääräisiä heräilyjä).
Meitä todella rakastetaan,
Ann
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Jeesus pyyhit kyynelet
Aina ei ole hymypäivä. Tänään heräsin kyynelvirtaan... Olin nähnyt outoa painajaismaista unta ja olin kai itkenyt unessa koska itkin oikeastikin kun heräsin. Hämmästyin ja hieman pelästyinkin outoa reaktiota. Siitä lähtien päässä on tuntunut jotenkin raskaalta. Kaipuun synnyttämät aukot sydämessä ovat nekin tuntuneet entistä vahvemmilta. Tänään tekisi vain mieli itkeä - ja nukkua. Sääkin tuntuu olevan samoilla taajuuksilla, taivas on harmaa ja vesisade jatkuu ja jatkuu. Ei yksinkertaisesti tee mieli nähdä elämää mahdollisimman positiivisessa valossa. Aina ei vain jaksa. Mutta onneksi:
"Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Jes.57:15)
Onneksi on joku, joka tietää ne kaikki sydämen haavat, kaiken, ja ymmärtää, koska on itse kokenut maailman pahuuden. Joku joka rakastaa aina, kaikesta huolimatta.
http://www.youtube.com/watch?v=8NlbJKbCn54
Muistakaa se,
Ann
ps. Jonain päivänä: "Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3-4) <3
"Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Jes.57:15)
Onneksi on joku, joka tietää ne kaikki sydämen haavat, kaiken, ja ymmärtää, koska on itse kokenut maailman pahuuden. Joku joka rakastaa aina, kaikesta huolimatta.
http://www.youtube.com/watch?v=8NlbJKbCn54
Muistakaa se,
Ann
ps. Jonain päivänä: "Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3-4) <3
tiistai 16. elokuuta 2011
Se sielun kaunein
Oletteko kokeneet jonkun ihmisen seurassa hetken, jolloin tuntuu, kuin näkisitte tuon ihmisen ensimmäistä kertaa kunnolla? Tuo ihminen on ehkä joku jonka olette tunteneet jo monta monituista vuotta, mutta silti tuo hetki on kuin suuri valaistus, joka saa näkemään hänet aivan ensimmäistä kertaa kunnolla. Minä olen. Monta monta kertaa. Nuo hetket ovat sellaisia, jotka näyttävät tuon ihmisen niin uskomattoman kauniissa valossa, että silmät kostuvat ja jokin liikahtaa sisässä. Sen jälkeen on vaikea nähdä toisin.
Ei näy kovettumia tai naamioita, ei kuulu todelliset tunteet kätkevää ivaa. Kaikki maailman peitoksi luodut verhot siirtyvät syrjään ja hetken näkyy vain se kaunein. Se haavoittuvin, jota ei kuitenkaan voi haavoittaa, sen suojaus hehkuu liian voimakkaana. Se puhtain, jota maailman kovuuskaan ei voi liata, ainoastaan piilottaa. Se, jonka Jumala sinne on luonut ja jonka tuona ihastuttavana hetkenä voi löytää. Nähdä tuon ihmisen sellaisena, miksi Jumala on hänet luonut ja jollaisena Hän hänet Jeesuksen sovitustyön läpi näkee.
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. (1.Moos.1:31)
Uskon, että se on jokaisen ihmisen sisällä. Myös maailman pahimman. Tällaisessa tapauksessa sen ympärille vain on kertynyt niin paljon likaa, että se ei pääse enää välkkymään puhtauttaan. Mutta ehkä jonakin päivänä Jumalan kyynelet saavat sen puhdistetuksi.
Sinunkin sisälläsi se on. Sen hehku voi olla niin kirkasta ettet edes uskalla katsoa sitä kunnolla. Ehkä tämä kappale voi auttaa sinua näkemään sen itsessäsi: http://www.youtube.com/watch?v=8WnAq0o2Xl8
Sen sielun kauneimman.
Älä anna maailman piilottaa sitä liian syvälle,
Ann
Ei näy kovettumia tai naamioita, ei kuulu todelliset tunteet kätkevää ivaa. Kaikki maailman peitoksi luodut verhot siirtyvät syrjään ja hetken näkyy vain se kaunein. Se haavoittuvin, jota ei kuitenkaan voi haavoittaa, sen suojaus hehkuu liian voimakkaana. Se puhtain, jota maailman kovuuskaan ei voi liata, ainoastaan piilottaa. Se, jonka Jumala sinne on luonut ja jonka tuona ihastuttavana hetkenä voi löytää. Nähdä tuon ihmisen sellaisena, miksi Jumala on hänet luonut ja jollaisena Hän hänet Jeesuksen sovitustyön läpi näkee.
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. (1.Moos.1:31)
Uskon, että se on jokaisen ihmisen sisällä. Myös maailman pahimman. Tällaisessa tapauksessa sen ympärille vain on kertynyt niin paljon likaa, että se ei pääse enää välkkymään puhtauttaan. Mutta ehkä jonakin päivänä Jumalan kyynelet saavat sen puhdistetuksi.
Sinunkin sisälläsi se on. Sen hehku voi olla niin kirkasta ettet edes uskalla katsoa sitä kunnolla. Ehkä tämä kappale voi auttaa sinua näkemään sen itsessäsi: http://www.youtube.com/watch?v=8WnAq0o2Xl8
Sen sielun kauneimman.
Älä anna maailman piilottaa sitä liian syvälle,
Ann
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Isä varustaa lastaan
Tänään sain pitkästä aikaa olla ikuistamassa erään ystäväni konfirmaatiota. Siellä mieleni jäi aprikoimaan erityisesti sitä, miten ihanaa on että rippikesä on juuri ennen elämän - yleensä - ensimmäisiä valinnanpaikkoja. Ennen peruskoulun jälkeisiä valintoja, lukion kurssipohdintoja, ylioppilastutkintoa, opiskelupaikan etsintää. Ensin saadaan kokea Jeesuksen sovitustyö omalla kohdalla ja tunnustaa usko rakastavaan Jumalaan; sitten vasta lähdetään tunnustelemaan uusia polkuja, kurkistelemaan tienhaaroista ja jatkamaan tietä eteenpäin. Näin luotettavalta pohjalta onkin hyvä suunnistaa kohti tulevia haasteita.
Myöskin myöhemmin voi huomata, ettei Jumala heitä meitä suinpäin kaikkien haasteiden keskelle. Jumala valmistaa ja varustaa, ja uskon että odotuksen ajat - joita jokaisen elämässä varmasti on - ovat juuri tätä varten. Joku odottaa vauvan syntymää, toinen ensimmäistä työpaikkaa, kolmas tulevaa elämänkumppaniaan. Kaikkia näitä ja monia muita tehtäviä varten haluaa Jumala ensin valmistaa, antaa aikaa henkisesti valmistautua siihen uuteen, monella tavalla elämän mullistavaan aikaan, ja ehkä antaa myös fyysisiä siihen tarvittavia tietoja ja taitoja. Mutta harvoinpa tätä tulee täysin ymmärtäneeksi ennen kuin jälkeenpäin - ah, kuinka usein elämässä onkaan näin.
"Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. -- Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." (Saarn.3:1,10-11)
Jos siis satutte elämään hiljaista aikaa ja mietitte, miksi Jumala antaa odottaa (koska itsehän haluaisitte edetä suoraan pisteestä a pisteeseen b, jos yhtään olette niin kuin minä) niin pohtikaa, olisiko Jumalalla jotain teille annettavana silläkin hetkellä. Jotain mikä voisi tehdä tuosta odotuksen täyttymisen hetkestä vieläkin hehkeämmän.
Jostainpa putkahtivat mieleeni seuraavan riparilaulun sanat, joihin kiteytyy mielestäni myös jotain tähän sopivaa:
Kuule lapseni,
minun sanani, pidä mielessäsi minun neuvoni
Kuule lapseni,
minun sanani, pidä mielessäsi minun neuvoni
Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta,
missä on lähde viisauden?
Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta,
niin löydät Jumalan tuntemisen
Kuule lapseni,
avaa korvasi, avaa sydämesi vastaanottamaan
Kuule lapseni,
avaa korvasi, avaa sydämesi vastaanottamaan
Jääkää siis kuulolle,
Ann
lauantai 13. elokuuta 2011
Mun koti - väläyksiä taivaasta ja maan päältä
http://www.youtube.com/watch?v=J4xm2mtDj2c
Kuuntelin kyseistä kappaletta ensimmäisen kerran opiskelija-asunnossani Jyväskylässä. Ja jotenkin se iski minuun heti täysin. Kaikki se, ettei tää oo mun koti mutta että sen elämän mitä täällä maan päällä elän, haluan elää Jumalalle kirkastukseksi ja kunniaksi. (Room.12:1: "Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.") Mutta oikein toden teolla se iski tajuntaani vasta muutamaa päivää myöhemmin, tänään astuessani lapsuudenkotini saunaan.
Tänään olen saanut viettää Jyväskylän kaupunkielon jälkeen parasta omakotielämää mitä kuvitella saattaa. Olen ihastellut sitä kodin tuntua mikä hehkuu jokaisessa huoneessa ja sitä maailman avaruutta ja raikkautta mikä tuntuu kävellessäni pitkin pihamaata. Nauttinut omenoiden keräämisestä pihapuusta ja istunut ulkona nauttimassa ilta-auringon lempeästä lämmöstä aina viimeiseen asti. Ja jotenkin tämä päivä verrattuna pienessä kotikolossani asumiseen Jyväskylässä, on antanut minulle pieniä väläyksiä taivaasta. Sillä niin kuin tämän päivän kodintunnun, myös taivaan mahtavuuden tajuaa vasta sinne astuessaan, näin uskon. Se on jotain aivan erilaista kuin eristyksissä asuminen maan päällä. Siellä on meidän todellinen Isä, todelliset vanhemmat, todellinen koti.
Ja kuitenkin meidät on kaikki kutsuttu elämään tämä elämämme maan päällä, elämään se Jumalalle, olemaan Jumalan työkaluja ja kutsumaan toisia Jumalan yhteyteen. Emmekä me ole täällä yksin. Matt.28:19: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Meillä on myös yhteys toisiin kristittyihin, aivan kuten minullakin Jyväskylässä - ja se tekee siitä enemmän kodintuntuisen. Ef.4:16: "Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteidensä avulla, kunkin toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa".
Ja jonain päivänä me saamme tämän maan päällisen perheemme kanssa yhdessä matkata taivaan kotiin. Joh.14:1-4: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tämä oli itselleni samalla rukousvastaus pitkäaikaiseen rukoukseen, sillä olen itse kaivannut sitä, että Jumala voisi kasvattaa minussa taivaskaipuuta... nyt tuntuu, että näiden kokemusten kautta olen tavoittanut pienen palan siitä ihanuudesta, ja ymmärrän taas hieman entistä paremmin, ettei liiemmin Jyväskylän kotikoloni kuin tämä maailmakaan, ole minun oikea kotini.
"Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." (Kol.3:2-4)
Muistakaa, että olette vapaita kuin taivaan linnut (mutta tämä onkin sitten jo aivan oma tarinansa).
Kuuntelin kyseistä kappaletta ensimmäisen kerran opiskelija-asunnossani Jyväskylässä. Ja jotenkin se iski minuun heti täysin. Kaikki se, ettei tää oo mun koti mutta että sen elämän mitä täällä maan päällä elän, haluan elää Jumalalle kirkastukseksi ja kunniaksi. (Room.12:1: "Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.") Mutta oikein toden teolla se iski tajuntaani vasta muutamaa päivää myöhemmin, tänään astuessani lapsuudenkotini saunaan.
Tänään olen saanut viettää Jyväskylän kaupunkielon jälkeen parasta omakotielämää mitä kuvitella saattaa. Olen ihastellut sitä kodin tuntua mikä hehkuu jokaisessa huoneessa ja sitä maailman avaruutta ja raikkautta mikä tuntuu kävellessäni pitkin pihamaata. Nauttinut omenoiden keräämisestä pihapuusta ja istunut ulkona nauttimassa ilta-auringon lempeästä lämmöstä aina viimeiseen asti. Ja jotenkin tämä päivä verrattuna pienessä kotikolossani asumiseen Jyväskylässä, on antanut minulle pieniä väläyksiä taivaasta. Sillä niin kuin tämän päivän kodintunnun, myös taivaan mahtavuuden tajuaa vasta sinne astuessaan, näin uskon. Se on jotain aivan erilaista kuin eristyksissä asuminen maan päällä. Siellä on meidän todellinen Isä, todelliset vanhemmat, todellinen koti.
Ja kuitenkin meidät on kaikki kutsuttu elämään tämä elämämme maan päällä, elämään se Jumalalle, olemaan Jumalan työkaluja ja kutsumaan toisia Jumalan yhteyteen. Emmekä me ole täällä yksin. Matt.28:19: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Meillä on myös yhteys toisiin kristittyihin, aivan kuten minullakin Jyväskylässä - ja se tekee siitä enemmän kodintuntuisen. Ef.4:16: "Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteidensä avulla, kunkin toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa".
Ja jonain päivänä me saamme tämän maan päällisen perheemme kanssa yhdessä matkata taivaan kotiin. Joh.14:1-4: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tämä oli itselleni samalla rukousvastaus pitkäaikaiseen rukoukseen, sillä olen itse kaivannut sitä, että Jumala voisi kasvattaa minussa taivaskaipuuta... nyt tuntuu, että näiden kokemusten kautta olen tavoittanut pienen palan siitä ihanuudesta, ja ymmärrän taas hieman entistä paremmin, ettei liiemmin Jyväskylän kotikoloni kuin tämä maailmakaan, ole minun oikea kotini.
"Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." (Kol.3:2-4)
Muistakaa, että olette vapaita kuin taivaan linnut (mutta tämä onkin sitten jo aivan oma tarinansa).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Ann
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Loma - onko se niin väärin?
Monet ovat palanneet kesän jälkeen töihin mutta minä vasta aloittelen lomailua. Tai olisin vasta aloitellut jos olisin tehnyt yhden lisäviikon töitä. Olisin saanut tehdä mutta minua ei välttämättä tarvittu. Pitkän harkinnan jälkeen sanoin lomailulle kyllä. Ja olen tyytyväinen. Mutta miten paljon sitä pitikään perustella itselleen, perustella että myös opiskelija saa pitää kunnon lomaa. Lomaa, jolloin on aikaa itselle - ja myös Jumalalle.
Olette varmaan lukeneet raamatusta, miten Jeesus kehoitti paljon töitä tehneet opetuslapset lepäämään. "Jeesus sanoi heille: 'Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.' Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä." Käytännössä he eivät tainneet ehtiä kovinkaan kauaksi lepäämään, mutta Jeesus kuitenkin näki, että he tarvitsivat lepoa, ja kutsui heidät lepäämään.
Nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelu saa meidät usein tekemään ratkaisuja, jotka minivoivat oman, ainoastaan itselle annetun ajan. Tulee lupailtua mennä sinne ja tänne, tehdä se ja se työ, vaikka juuri sen hetken kutsu voisikin olla vain levätä. Kehotankin teitä kuuntelemaan itseänne ja omaa kehoanne ja antamaan itsellenne lepoaikaa. Itse olen huomannut, että rentoutuneena inspiroidun ja ajatukseni lähtee oikein liitoon. Silloin voi myös paremmin olla tukena toisille ihmisille, minkä olen itse erityisesti nyt muutaman päivän aikana huomannut todelliseksi rikkaudeksi. Kun ei ole oma pää täynnä asiaa, jaksaa aivan eri lailla kuunnella ja olla läsnä toisten elämän eri vaiheissa. Mutta siihen tarvitaan sitä, että ottaa aikaa välillä vain ja ainoastaan itselle.
Muistakaa siis, että meillä on armollinen Jumala, jolle olemme rakkaita huolimatta siitä, miten paljon hyörimme ja rasitamme itseämme. Tässä teille todisteeksi pari Sanan paikkaa:
Luuk. 10: 38-42, joka päättyy Jeesuksen sanoihin: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois";
Matt. 11: 28-30: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Olette varmaan lukeneet raamatusta, miten Jeesus kehoitti paljon töitä tehneet opetuslapset lepäämään. "Jeesus sanoi heille: 'Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.' Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä." Käytännössä he eivät tainneet ehtiä kovinkaan kauaksi lepäämään, mutta Jeesus kuitenkin näki, että he tarvitsivat lepoa, ja kutsui heidät lepäämään.
Nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelu saa meidät usein tekemään ratkaisuja, jotka minivoivat oman, ainoastaan itselle annetun ajan. Tulee lupailtua mennä sinne ja tänne, tehdä se ja se työ, vaikka juuri sen hetken kutsu voisikin olla vain levätä. Kehotankin teitä kuuntelemaan itseänne ja omaa kehoanne ja antamaan itsellenne lepoaikaa. Itse olen huomannut, että rentoutuneena inspiroidun ja ajatukseni lähtee oikein liitoon. Silloin voi myös paremmin olla tukena toisille ihmisille, minkä olen itse erityisesti nyt muutaman päivän aikana huomannut todelliseksi rikkaudeksi. Kun ei ole oma pää täynnä asiaa, jaksaa aivan eri lailla kuunnella ja olla läsnä toisten elämän eri vaiheissa. Mutta siihen tarvitaan sitä, että ottaa aikaa välillä vain ja ainoastaan itselle.
Muistakaa siis, että meillä on armollinen Jumala, jolle olemme rakkaita huolimatta siitä, miten paljon hyörimme ja rasitamme itseämme. Tässä teille todisteeksi pari Sanan paikkaa:
Luuk. 10: 38-42, joka päättyy Jeesuksen sanoihin: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois";
Matt. 11: 28-30: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Seikkailkaapa
vaikka
sinisten unelmien
metsään,
ruokapöydän
ääreen
teekupposen,
Jumalan syliin,
hellään,
huomaan:
minua
rakastetaan.
Jumalan syliin,
hellään,
huomaan:
minua
rakastetaan.
-Ann
maanantai 8. elokuuta 2011
Siksi miksi minut on luotu
Tänään heräsin kirja kädestä kyynelsilmin, vain iloitakseni siitä, että Jumalan Henki asuu minussakin - kuten asuu myös sinussa joka tätä luet. Asuu ja tekee työtään, muokkaa kuin parhainta taideteosta. Muokkaa sellaiseksi, millaiseksi Jumala on alun perin tarkoittanut.
Monina hetkinä tuntuu, että maailman tuulissa tulee itse turmelleeksi tuota taideteosta, vesittäneeksi niitä kerran niin kauniita siveltimen vetoja, jotka Jumala on sinne hymysilmin vedellyt. Ja sitten hiljaisessa yksinäisyydessä, Jumalan kasvojen edessä, voi kuitenkin huomata jonkin muuttuneen omassa sisimmässä. Jonkin aivan pikkiriikkisen yksityiskohdan, humoristisen tai syvällisen, pikaisesti silmien ohi vilistävän tai mieliinpainuvan. Tuon yksityiskohdan edessä ei voi muuta kuin hymyillä, iloita siitä, että Jumala jaksaa aina aloittaa alusta, muistaa kaikki ne yksityiskohdat, eikä väsy viimeistelemään taideteostaan ennen kuin taivaan kotona tuo luomus on vihdoin täydellisen valmis.
"Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan." 1.Kor.15:10
Kehoitankin teitä, rakkaat lukijat, olemaan aivan hiljaa Jumalan edessä, antaa Jumalan hoivata ja hioa taideteostaan. Koska olette sen arvoisia. Jokaikinen.
Ja jos teille on sattunut jotain aivan huippua, riemastuttavaa, kyynelehdittävää, koskettavaa, niin maltamme tuskin siitä kuulla. Kertokaa ja kommentoikaa, se ilahduttaisi meitä suuresti!
Teitä kaikkia Jumalan ihmeitä hymysuin ajatellen,
Ann
Monina hetkinä tuntuu, että maailman tuulissa tulee itse turmelleeksi tuota taideteosta, vesittäneeksi niitä kerran niin kauniita siveltimen vetoja, jotka Jumala on sinne hymysilmin vedellyt. Ja sitten hiljaisessa yksinäisyydessä, Jumalan kasvojen edessä, voi kuitenkin huomata jonkin muuttuneen omassa sisimmässä. Jonkin aivan pikkiriikkisen yksityiskohdan, humoristisen tai syvällisen, pikaisesti silmien ohi vilistävän tai mieliinpainuvan. Tuon yksityiskohdan edessä ei voi muuta kuin hymyillä, iloita siitä, että Jumala jaksaa aina aloittaa alusta, muistaa kaikki ne yksityiskohdat, eikä väsy viimeistelemään taideteostaan ennen kuin taivaan kotona tuo luomus on vihdoin täydellisen valmis.
"Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan." 1.Kor.15:10
Kehoitankin teitä, rakkaat lukijat, olemaan aivan hiljaa Jumalan edessä, antaa Jumalan hoivata ja hioa taideteostaan. Koska olette sen arvoisia. Jokaikinen.
Ja jos teille on sattunut jotain aivan huippua, riemastuttavaa, kyynelehdittävää, koskettavaa, niin maltamme tuskin siitä kuulla. Kertokaa ja kommentoikaa, se ilahduttaisi meitä suuresti!
Teitä kaikkia Jumalan ihmeitä hymysuin ajatellen,
Ann
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)