Mestaripiirros?

Ps. 139:14

Katsoin itseäni kampuksen ruokalan vessan peilistä. Hiukset jäivät aamulla harjaamatta, nenä punoitti flunssan jäljiltä, iho kiilsi ja vaatteetkin olivat ihan nuhjuisen näköiset.. Fiilis ei siis ollut kovinkaan kummoinen. Arg, tuska ja nolostus! Sitten muistelin Anna Puun kappaletta Mestaripiirros. "Hetkinen, nyt vähän stoppia", sanoin itselleni ja muistelin kyseisen laulun sanoja:

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut                                         

Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen

Rupes siinä piirtämään


Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut


Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan" - Anna Puu - Mestaripiirros

Minä olen Jumalan mestaripiirros, taidonnäyte ja rakkaudenosoitus. Kaikki, mikä on Jumalasta on kaunista. Kuulkaa siis kaikki kauniit naiset ja komeat miehet! Leuka kohti taivasta ja ylpeänä eteenpäin! Niin ja kuunnelkaahan toki kyseinen biisi :) En valitettavasti löytänyt sopivaa linkkiä.

Teitä ihaillen

S.

Outoa levollisuutta

Tällä hetkellä on sellainen olo että koko loppukevät ja kesä ja sen jälkeinen aika on todella auki! Ei mitään varmaa tiedossa minkään suhteen (tai no ehkä sentään joidenkin asioiden, Jyväskylään kun aijon kesän jälkeen ainakin palata, mutta eniveis). Kuitenkin elämässä tuntuu oleman ihan mielettömän paljon liikkuvia palasia tällä hetkellä. Arkikin tuntuu koostuvan pelkistä paloista, sirpaleisista hetkistä siellä täällä, kiiruhtamisesta seuraavaan paikkaan ja sitten lopulta levottomista yrityksistä nukahtaa miettien seuraavaa kiiruspäivää. Mutta silti kaiken tämän sirpaleisuuden keskellä on jotain pysyvää, Jumala nimittäin ainakin on ja pysyy aina, ja siitä saan yhä uudelleen lohtua.

Kesänkin suhteen on edelleen sellainen olo, että se tulee menemään juuri niin kuin Jumala haluaa. Välillä teen omassa päässäni suunnitelmia sen ideaalisesta kulusta, mutta aina se ei menekään niin, huomattu on moneen otteeseen! Mutta Jumala tietää aina kaikkein parhaiten mikä minulle on parasta, ja varmasti myös mikä Sinullekin on parasta. Tänään oli päivällä hetki jolloin en todellakaan aluksi uskonut tuohon, tuntui että kielteisiä vastauksia sateli suunnasta jos toisesta. Mutta päätin vain heittäytyä tuohon ajatukseen, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Ja nyt on sellainen olo, että jotain hyvää on varmasti tulossa. Se joku voi olla jotain täysin uutta, tai pelkkää lepoakin vain tai sitten no, ken tietää:) Mutta joka tapauksessa:

"Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen." (Ef.3:20-21)

Levollisia hetkiä toivotan minä juurikin Sinulle, joka tätä luet! Ajattele, enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella... :)

- Ann

Liekkejä ja auringonsäteitä

Tämä aamupäivä olisi voinut sujua pelkästään tulevasta kesätyöhaastattelusta stressaten. Vaan eipä sittenkään. Luin aamulla Luukkaan evankeliumia ja pysähdyin seuraavaan kohtaan:

"Hän vastasi heille: << Katso, saapuessanne kaupunkiin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon mihin hän menee," (Luuk.22:10)

Jotenkin minua kosketti se, miten Jeesus tiesi täsmälleen mitä oli tapahtuva. Ja aloin ajatella sitä hetkeä, jossa itse olin ja mietin vain, että niin, kyllähän Hän varmasti tietää mitä minunkin elämässäni on tapahtuva. Joten no stress. Itse haastattelussa minulla oli kaiken paineen keskellä myös aika levollinen olo, ja koska se oli ryhmähaastattelu niin muita kuunnellessa ehdin rukoillakin. Ehdottomasti paras tapa pitää hermot kurissa, huomasin. Sainpa vielä mielestäni minulle sopivimman haastattelijankin, ja loppuhaastattelun ajan tunsin olevani jälleen aivan liekeissä, ja kokevani elämänkokemukseni oikeasti merkityksellisiksi, huolella suunnitelluiksi. Enpä vielä tiedä haastattelun tuloksia, mutta jotenkin olen saamassa pikku hiljaa rauhan kesänkin suhteen. Kyllä se järjestyy, omalla ajallaan, juuri oikealla, Jumalan aikomalla tavalla. Psalmin sanoin:

"Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." (Ps. 139:14-18)

Ja nautin auringon säteistä, jotka vielä niin kauniisti leikkivät omia leikkejään yliopiston rakennusten seinillä.

-Ann

Maanantai

Aamulla kun kävelin hytisten Jyväskylän yliopiston kampukselle lausuin mielessäni väsyneen rukouksen: "Isä, ole kanssani tälläkin viikolla. Minua ahdistaa tämä jatkuva kiire ja kasaantuvat työt. Kanna minua tänään ja siunaa askeleeni." En muistanut, milloin pakkanen olisi viimeksi tuntunut niin kiduttavalta! Onneksi sentään kirjaston kahvilan kaakao lämmitti mukavasti..

Minusta tuntuu usein, etteivät omat voimat riitä arjen vaatimusten ristipaineessa. Silloin luen Raamatusta seuraavat sanat:

 "Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan voi riistää heitä minulta." (Joh. 10: 27-28)

Haluan rohkaista sinua jättämään jokaisen aamun huolet Taivaan Isän kannettavaksi. Taas on yksi maanantai takana ja uusi viikko näyttää jo paljon armollisemmalta..

-S.