Valo pimeydessä

Joskus maailman pimeys vyöryy päälle hyökyaallon lailla ja sen karuus iskeytyy kasvoille kuin märkä rätti. Miten myö ihmiset voiaankaan olla niin kylmiä ja rikkinäisiä, miten pahuutta voikaan olla niin paljon? Joskus Jeesuksen omana olo tuntuu vaikeelta. Tuntuu, ettei osaa tai jaksa ui'a siihen vastavirtaan ja erottua massasta kuin pinkki norsu lumihangesta. Joskus houkuttelis vain lillua virran mukana ja sulautua massaan.

Ja kuitenkaan niinkää ei olis hyvä, ei ollenkaan. Kun Pyhä Henki on majapaikkakseen miut valinnu ja on saanu ihmetellä Isän hyvyyttä, ihmeellisyyttä, huolenpitoa ja ennen kaikkea loppumatonta rakkauttaan Jeesuksessa ja jokapäiväsessä arjessa, ei siitä halua luopua. Hän teki kaiken puolestamme,joka myö saahaan lahjana ottaa vastaan. Sellasen puolesta haluaa myös antaa kaikkensa, kaikesta huolimatta ja huolien. Jeesuksessa on monin verroin enemmän kuin mitä mistään voin (voimme) koskaan saaha: rakkautta, anteeksiantoa, armoa, toivoa, ymmärrystä, iloa, rauhaa, lohdutusta, apua, turvaa (tää lista ei ihan heti loppuskaa)..ja kirsikkana kakun päällä, tai oikeestaan perustavanlaatusena pohjana: Ikuinen elämä Isän luona ikuisessa ilossa kaiken tän vaivan jälkeen. (1.Joh.2:25)

Jeesus on valo, joka loistaa pimeydessä. Valo, joka on voittanut pimeän maailman! (Luuk.2:30-32, Joh.16:33) Häneen katsovat loistavat iloa, eivätkä häpeästä punastu! (Ps.34:6) <3

Tässä on hyvä olla ja roikkua tuulienkin tuivertaessa. Muistetaan, että meitä kannetaan.

~Katjush