Aamulla kun kävelin hytisten Jyväskylän yliopiston kampukselle lausuin mielessäni väsyneen rukouksen: "Isä, ole kanssani tälläkin viikolla. Minua ahdistaa tämä jatkuva kiire ja kasaantuvat työt. Kanna minua tänään ja siunaa askeleeni." En muistanut, milloin pakkanen olisi viimeksi tuntunut niin kiduttavalta! Onneksi sentään kirjaston kahvilan kaakao lämmitti mukavasti..
Minusta tuntuu usein, etteivät omat voimat riitä arjen vaatimusten ristipaineessa. Silloin luen Raamatusta seuraavat sanat:
"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan voi riistää heitä minulta." (Joh. 10: 27-28)
Haluan rohkaista sinua jättämään jokaisen aamun huolet Taivaan Isän kannettavaksi. Taas on yksi maanantai takana ja uusi viikko näyttää jo paljon armollisemmalta..
-S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti