Tämä aamupäivä olisi voinut sujua pelkästään tulevasta kesätyöhaastattelusta stressaten. Vaan eipä sittenkään. Luin aamulla Luukkaan evankeliumia ja pysähdyin seuraavaan kohtaan:
"Hän vastasi heille: << Katso, saapuessanne kaupunkiin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon mihin hän menee," (Luuk.22:10)
Jotenkin minua kosketti se, miten Jeesus tiesi täsmälleen mitä oli tapahtuva. Ja aloin ajatella sitä hetkeä, jossa itse olin ja mietin vain, että niin, kyllähän Hän varmasti tietää mitä minunkin elämässäni on tapahtuva. Joten no stress. Itse haastattelussa minulla oli kaiken paineen keskellä myös aika levollinen olo, ja koska se oli ryhmähaastattelu niin muita kuunnellessa ehdin rukoillakin. Ehdottomasti paras tapa pitää hermot kurissa, huomasin. Sainpa vielä mielestäni minulle sopivimman haastattelijankin, ja loppuhaastattelun ajan tunsin olevani jälleen aivan liekeissä, ja kokevani elämänkokemukseni oikeasti merkityksellisiksi, huolella suunnitelluiksi. Enpä vielä tiedä haastattelun tuloksia, mutta jotenkin olen saamassa pikku hiljaa rauhan kesänkin suhteen. Kyllä se järjestyy, omalla ajallaan, juuri oikealla, Jumalan aikomalla tavalla. Psalmin sanoin:
"Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." (Ps. 139:14-18)
Ja nautin auringon säteistä, jotka vielä niin kauniisti leikkivät omia leikkejään yliopiston rakennusten seinillä.
-Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti