Olen viime aikoina ollut melkoisessa tunne-ja ajatusmyllerryksessä. Kaiken tämän myllerryksen keskeltä nousi esiin yksi selväkin ajatus, jonka ajattelin teille jakaa. Jäin nimittäin pohtimaan sitä, miten silloin, kun unelmoi jostain asiasta, siitä näkee vain ne hyvät puolet. Oi, miten elämä olisikin sitten niin ihanaa, voi miten voisin vain tanssahdella sateisilla kaduilla ja hymyillä elämälle. Mutta kun siitä unelmasta sitten tulee oikeasti mahdollisuus ja asia on enää omaa päätöstä vaille valmis, asiaa alkaakin tarkastella huomattavasti kriittisemmin. Miten en ollut ajatellut aiemmin tätä puolta, enkä tätäkään - ja sitten on vielä tuokin, miten ikinä saatoinkaan ajatella haluavani tätä. Mikä ajatus on Jumalasta, mikä viholliselta, mikä oman pääni tuotosta.
Niin, melkoista on pyöritys, enkä itsekään vielä tiedä minne se lopulta vie. Mutta jokaisen myrskyn jälkeen on aina tullut lopulta tyven, niin on käytävä myös tämän kanssa. Jumala on tämänkin myrskyn yläpuolella, vaikken millään kykene rauhoittamaan itseäni niin, että voisin kunnolla hiljentyä Jumalan edessä ja kuulla mitä hänellä on sanottavanaan. Hän varmaan katselee minua nytkin tuolta taivaasta ja ajattelee, että voivoi, kyllä käy tuokin tyttöiseni taas kierroksilla. Kuitenkin Jumala on antanut myös sopivasti asioita, jotka pitävät maan pinnalla. Miten iloitsenkaan tenteistä ja kirjoitettavista töistä, joihin saan täysillä keskittyä! Saa vetää ne mukanaan kaikkeen siihen myllerrykseen ja myrskyn silmässäkin nauttia siitä, että saa pitää kädessään jotain konkreettista, jotain tuttua ja turvallista.
Nautitaan siitä ja luotetaan, että tämäkin myrsky saa kohta laantua, ja jälkeenpäin saa jälleen ihmetellä Jumalan syvää viisautta.
Siunausta jokaiseen myrskyyn ja hetkeen myös tyveneen,
Ann
Hei Ann,
VastaaPoistayhtään tämän enempää varsinaisesta asiasta tietämättä, näitä ajatuksiasi lukiessa tuntui, että haluaisin sanoa, vähän varovaisesti mutta silti rohkaisten, että ainakin omien kokemusteni pohjalta silloin, jos kyse on todellisista syvistä omista unelmista, joista tulee mahdollisia, on siinä kohdassa mukaan tuleva järkeistäminen, epävarmuus ja pelko usein kuitenkin etäällä Jumalan ajatuksista.
Siksi tuntuukin viisaudelta, että haavevaiheessa ei vielä ole tilaa muulle kuin haaveen positiivisille puolille: on sen avulla helpompi uskaltaa astua kynnysten ylikin, sillä aika vahvasti uskon, että rukoillen kulkiessa silloin kun unelmille aukeaa ja avataan ovia, on se osoitus siitä, että Jumalakin on unelmoinut puolestasi ja tahtoo elää niitä unelmia todeksi kanssasi.
Joka tapauksessa hyvä miettiä asia loppuun ja rauhaksi asti, etsiä Jumalan tarkoittama tie. Sinulle siihen siunausta!
Hei,
Poistakiitos näistä viisaista ajatuksista. Uskonpa että voit hyvinkin olla oikeassa, ainakin Jumala on tuntunut antavan aikaa päästä tilanteen tasalle ja sitä kautta mahdollisuuden rauhoittua asian suhteen.
On ihmeellistä miten Jumala voi antaa rohkaistusta kuroitella melkein mahdottomaltakin tuntuvaa, ja tehdä siitä totta. Onneksi Jumala kuitenkin myös tuntee ihmisen ja tietää ettei aina ole helppoa uskaltaa. Ja tietää parhaan lääkkeen niihinkin hetkiin.
Kiitokset siunauksen toivotuksista ja siunausta myös sinulle jokaiseen hetkeen tämän päivän ja huomisen!