Keijujen tanssia

Haluan jakaa teille tunteen. Sellaisen keveyden, joka syntyy kun päästää eroon kahleista ja vain on. Keveyden, jonka kuka vain voi saavuttaa, nuoruuden huumassa tai ei. Olen kokenut tämän muutaman kerran viime aikoina. Kaksi niistä liittyy puheluihin, joissa vuodatin kaikki ihmeellisimmätkin pelot ja ajatukset erästä asiaa koskien ystävälleni, ja jäljelle jäi vain sula puhtaus. Tunsin tuolloin etten kyennyt puhumaan suoraan Jumalalle mutta noissa puheluissa Jumala oli kuitenkin läsnä, ystäväni kautta ja minussa. Yhden kerran päätin laittaa sähköpostia eräästä asiasta, jonka suhteen en ollut lainkaan varma olinko toiminut oikein. Sain kuitenkin kuulla, että olin. Ja jälleen se puhtaus, turhien ajatusten vieriminen kauas, kauemmas. Vielä kerran tanssissa. Oli ensimmäinen kerta astua lavalle. Jännitin mutta samalla olin vapaa kuin lintu, oli vain minä ja liike, ja Jumala minussa. Arki oli silloin valovuosien päässä. Hetkeen minun ei edes täytynyt yrittää ulottua siihen.

Mitä onkaan ravistella pois se mikä yrittää pitää minut erossa Luojastani, mitä onkaan saada tanssia suoraan Isän syliin. Siinä sylissä elämä pääsee oikeisiin mittasuhteisiin. Siinä saa tuntea, että kaiken yläpuolella on Jumala.

- Ann