Päädyin tässä jokin aika sitten pohtimaan taivasta ja kadotusta. Tiedän, aika korkealla liitelevältä tämä minunkin korviini kuulostaa, mutta jotenkin tunsin, että minun täytyi pysähtyä tämän ajatuksen äärelle. Tiedostaa, miltä Jumala minut oikeastaan onkaan pelastanut ja mihin hän on minut pelastanut. Miltä ja mihin nimenomaan Jeesus minut on pelastanut.
Olen luonnoltani sulosielu, rakastan Jumalan luomaa kauneutta ja värähdän rumuuden ja rujouden edessä. Jotenkin tämä luontoni on estänyt minua ajattelemasta sitä, mitä kadotus olisi ollut. Varoin nytkin menemästä liian syvälle mutta annoin kuitenkin keveiden ajatuksen aaltojen hipaista varpaankärkiäni. Noiden ajatusten kosketuksesta ymmärsin kadotuksesta jotain minun tavallani, kadotuksesta ja löytämisestä ja niiden yhteydestä. Tämän halusin teille tänä aamuna jakaa.
Päädyin siihen, että kadotus olisi ikuinen ero Luojastani. Tuolta Jeesus on minut pelastanut ja sen sijaan lahjoittanut ikuisen yhteyden Luojaani. Ja tätä kautta antanut minun löytää yhteyden siihen ihmiseen, jonka Jumala minuun on luonut. Ne unelmat, joita Jumala minun toivoo tavoittelevan. Ihmiset, jotka Jumala on minun suunnitellut kohtaavan. Kävelevän kaduilla tuomien tuoksun keskellä huumaantuneena siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse olla mitään muuta kuin minä. Minä kaikkien uljaiden taivaaseen kurottavien koivujen keskellä ja niiden rinnallakin saan tietää olevani merkityksellinen, koska Jumala on luonut juuri minut. Aivan niin kuin sinutkin.
En keksi elämälle mitään muuta järkeä. Minulle tämä on maailman jään ja kylmyyden murtava ajatus. Voida elää yhteydessä Jumalaan, kaiken hyvän Luojaan, sinun ja minun Luojaan. Joskus vielä niin, ettei mikään ajatuksen pilviharso voi tunkeutua meidän väliimme. Lähtiessäni näiden ajatuksen virtojen ääreltä sydämessäni kytee pienen pieni toive: saada elää kokoaikaisessa yhteydessä Jumalaani. Niin, että voisin läpi päivän keskustella hänen kanssaan, antaa hänen virvoittavan kosketuksensa hipoa jälleen varpaankärkiäni, kiittää siitä, mitä nytkin saan tässä kirjoittaessani kokea, henkäistä pelkoni kauas ulapalle. Tässä olen minä ja minun kanssani Jumala. Ja tässä kohtaamisessa täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Kunpa kaikki voisivat tämän yhteyden löytää...
-Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti