Jo pitkään minua on mieleni syvyyksissä ilahduttanut aivan erityisesti Jumalan suhtautuminen meihin pieniin ihmisiin. Se, miten Hän todella rakastaa meitä kuin omia lapsiaan. Nämä aatokset ovat vieneet minut pohtimaan Jumalan isällistä ja äidillistä puolta. Joululomalla kaksi elokuvaa saivat minun sydämeni sulatettua aivan täysin, juurikin sillä, miten nuo elokuvat näyttivät minulle pienen välähdyksen Jumalan isällisyydestä ja äidillisyydestä.
Toinen näistä elokuvista oli Leijonakuningas, jossa kaksi kohtausta pysäytti minut erityisesti. Ensimmäinen oli se, jossa Simba oli paennut Nalan kanssa valtakunnan väärälle puolen ja saattoi lopulta heidät molemmat vaaraan. Mufasa ennätti onneksi paikalle ja pelasti poikansa, mutta samalla hän lempeästi ojensi poikaansa: "Simba, I'm very disappointed in you - - You could have been killed! You deliberately disobeyed me!". Toisessa kohtauksessa hän ilmestyi varjona taivaalle: "You have forgotten who you are and so have forgotten me. Look inside yourself, Simba. You are more than what you have become. You must take your place in the Circle of Life."
Nämä kohtaukset saivat minut ajattelemaan sitä isällistä huolehtivaisuutta, mikä Jumalalla on poikiaan ja tyttäriään kohtaan; Hän välittää meistä niin paljon, että haluaa ojentaa meitä, jotta pysyisimme sillä tiellä, mikä vie Hänen luoksensa taivaalliseen valtakuntaan. Tämä elämä, jonka me täällä maan päällä elämme, ei ole Jumalalle lainkaan merkityksetöntä, ja sitä varten Hän on antanut meille Sanansa, jotta pitäisimme sitä ohjenuoranamme sekä Henkensä, jotta voisi olla aina meidän luonamme, niin kuin on luvannut. Hän haluaa, että me otamme paikkamme Hänen tyttärinään ja poikinaan, Hänen valonaan täällä maailmassa; että etsimme sitä paikkaa, jolle Hän on meidät luonut. Ja koko ajan Hän itse on meidän kanssamme ja Hänen avullaan kykenemme mihin tahansa mitä Hän ikinä haluaakaan meidän tekevän.
Jumalan äidillistä puolta minut puolestaan sai pohtimaan elokuva Pikku naisia, se miten kauniisti Marchin perheen äiti puhui tyttärilleen; Megille: "I only care what you think of yourself. If you feel your value lies in being merely decorative, I fear that some day you might find yourself believing that's all that you really are. Time erodes all such beauty but what it cannot diminish is the wonderful workings of your mind. Your humour, your kindness and your moral courage. Those are the things I cherish so in you."; ja Jolle: "Oh, Jo. Jo, you have so many extraordinary gifts; how can you expect to lead an ordinary life? You're ready to go out and - and find a good use for your talent. Tho' I don't know what I shall do without my Jo. Go, and embrace your liberty. And see what wonderful things come of it."
Näin kauniisti, ja vielä kauniimmin Jumala ajattelee meistä kaikista lapsistaan! Uskon, että meissä kaikissa on jotain ainutlaatuista, jota Jumala aivan erityisesti haluaa vaalia. Noita tarkkaakin tarkempaan luotuja ykstyiskohtia, jotka tekevät minusta minut ja sinusta sinut. Kun joskus ja useamminkin tuskastumme itseemme, Jumala haluaa näyttää meille sen, mitä hän meissä aivan erityisesti rakastaa. Hän haluaa puhua meille, kuvata lempeääkin lempeämmin sanakääntein sitä suloisuutta, jonka näkee meissä. Rohkaista meitä käyttämään tuota ainoaa laatuaan olevaa ihanuutta, jonka hän meihin itse kuhunkin on luonut. Kuuntele, anna Jumalan valloittaa sinutkin hellyydellään ja hyvyydellään.
Miten paljon Jumala meitä rakastaakaan!
Terveisin juurikin tästä lumoutunut, Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti