Pysähtyminen

Niinpä vain aiemmin niin epätodennäköiseltä näyttävästä haasteestakin selvittiin. Ja jäi hyvä mieli. Väsynyt mutta hyvä. Ja mietinpä vain silloin että niin, miten hyvä vain olisi jos osaisi tehdä asioita levosta käsin. Pysähtyä hetkeksi. Sulkea silmät. Ja antaa rauhan tulla. Aivan niin kuin Marleena Ansio puhui kirjassa Onnenavain. Ja sitten vasta ryhtyä toimeen. Koska jos puskee vain eteenpäin ihan hiestä märkänä niin eipä sitä juuri huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu.


Viime viikko oli miulla ihan täynnä kaikkea mahdollista - eipä sinänsä mitään uutta, sillä sama olotila on tuntunut jatkuvan jo pitkäääään. Ennen kaikkea miun aivot on tuntuneet välillä olevan ihan täynnä. Mutta nytkin kun sain viikonlopun ajan tuulettaa aivojani kaikella muulla kuin opiskeluilla ja vastuujutuilla niin kappas. Johan alkoi ajatukset juoksennella. Ja elämäkin näyttää valoisemmalta. Vähän niin kuin olisi ollut auton tuulilasi ihan täynnä lunta ja olisin viitsinyt hetkeksi pysähtyä poistamaan kaiken lumen. No, nyt se on poistettu ja näen taas eteeni. Eikä kaikki näytäkään niin synkältä:)


Kaipa tämä kaikki liittyy siihen, miten joskus tajusin rakkauden kaksoiskäskyn olevan oikeastaan rakkauden kolmoiskäsky - en toki keksinyt tätä itse, joku muu siitä miulle mainitsi ja aloin miettiä että niin, kaipa tuossa jotain perää voi ollakin. Että siis pitää rakastaa Jumalaa enemmän kuin mitään muuta ja lähimmäistä niin kuin itseä. Joten ihmiset: rakastakaa itseänne, olettehan Jumalan luomia ihanuuksia itse kukin! Ja vieläpä Jumalan asuinsijojakin. Pysähtykää hetkeksi lepäämään. Sulkekaa silmät. Virkistykää. Ja avatkaa taas silmät.

Believe me, it's not just Disney-magic,

Ann