Eilen illalla käydessäni nukkumaan tunsin olevani todella, todella väsynyt. Ajattelin koko työntäyteistä syksyä ja kaikkea vielä ennen joulua tehtävää. Heräsin samaan stressiin, kylläkin pari tuntia myöhemmin kuin olin suunnitellut. Mutta sitten sain jälleen viettää aivan parhaan hetken Luojani kanssa. Aamupalahetken Sanan äärellä.
Ensimmäinen minuun kolahtanut kohta oli seuraavanlainen: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen." Tänä aamuna tuo kyseinen kohta puhui minulle siitä, että jos olen oikeasti Jumalan minulle luomalla polulla, niin hän kyllä varustaa, antaa tarvittavan ajan ja jaksamisen aivan kaikkeen mitä tulen kohtaamaan.
Jatkoin roomalaiskirjeeseen yrittäen etsiä ystäväni löytämää raamatunkohtaa 5 luvun alusta. Luin vielä hieman pidemmälle ja niin sydämeni vain tulvahti täyteen kiitosta.
Tänä aamuna
kiitän, että saan olla
Sinun.
Tänä aamuna
tiedän, että kaikki päättyy hyvin.
Koska sinä,
rakas Jumalani,
minua rakastat.
Maa voi olla synkkä,
likainen kuin sydäntä vailla.
Mutta tänä aamuna,
katson suoraan taivaaseen.
Ja näen puhtautta,
täyttä rakkautta.
Se ei voi olla
kenestäkään muusta,
kuin Sinusta yksin, Jumalani.
Rakas Jeesus,
kiitos, kun annoit mahdollisuuden
kokea tuon puhtauden.
Kiitos,
että rakastat.
Tänäänkin.
-Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti