Kaikkien sotkujen Sankari

Joskus taannoin vietettiin parin ystäväni kanssa pyjamailtaa. Kuinka ollakaan keskustelu käänty ihmissuhteisiin ja niitten sotkuihin..kuinka surullisen paljon niitä onkaan. Aina sillon tällön miut valtaa epätoivo ja suuri suru nähessäni ja kuullessani miten paljon ihmisten välillä on kaunaa, anteeksantamattomuutta, riitaa, kateutta, vihamielisyyttä, vaikeita tilanteita ja selvittämättömiä asioita. Me emme vain pysty, emmekä voi löytää ymmärrystä, rakkautta ja anteeksantamusta itestämme. Onneks tässäkin saamme turvata Jeesukseen, joka on täydellinen rakkaus ja auttajamme. Mutta liianki usein itelle käy niin, että unohun liiaks tuijottammaan niitä ongelmia ja sotkuja, vähemmästki tullee pahamieli. Itelle jäi siis varsin surullinen olo pyjamailtamme keskustelujen jälkeen. Onneks kuitenki päätimme päättää illan rukoilemalla yhessä.

Olin varsin väsyny rukouksen aikana (pyjamailloilla on tapana venähtää) eikä uni tuntunu olevan kaukana. En tiiä kävinkö unessa rukouksen aikana, mutta sain nähhä jottain varsin lohullista, kun rukoilimme juuri näitten ihmissuhdesotkujen puolesta;
Eessäni seiso joukko ihmisiä jaettuna kahelle puolelle nenäkkäin; yks ryhmä vasemmalla, toinen ryhmä oikeella puolella, muodostaen pikkasen "kujan". Heiän välillään oli varsin sotkunen ja tiheä "verkko". Aivan kun lankakerrää ois heitelty puolelta toiselle, jokasen ottaessa siitä vuorollaan kii ja kappas vaan - sotku on valmis! Kattoin suoraan etteeni ja miun ois pitäny kulukee siitä lävitte, mutta eihän se onnistunu, tehtävä tuntu mahottomalta. Epätoivo valtas.

Kohta koin sisimmässäni kehotuksen kattoa ylös, etteenpäin sotkujen yli. Ja mitä näinkään?! Jeesuksen ristin loistavan sen kaiken yläpuolella! Siinä minnuu kehotettiin pitämään katseeni. Ihmissuhdesotkut ei tosin hävinny minnekkää, verkko oli yhä eessäin. Aivan kuin juuri nyt kohotan katseeni läppärin näytöstä kattolamppuun, näen yhä "syrjäsilmällä" näkökentässäin läppärin näytön, mutta se on jokseenki utunen ja huomioni ja katseeni on tarkentunu lamppuun. Sama oli Jeesuksen valaisevan kirkkaan, pimeydessä loistavan ristin kanssa; huomioni oli siinä ja ihmisten sotkut näytti jokseenkin toisarvosilta, vähemmän suurilta. Kun pidin katseeni ristissä, sain toivoa eikä kaikkien sotkujen läpi käveleminen tuntunukkaa ennää mahottomalta ja sain rohekutta toivottomuuden sijaan. Tämä palautti mieleeni sen, kuinka Jeesus on kaiken yläpuolella ja hänessä meiän tullee pittää katseemme, hän on toivomme. Jeesuksella on kaikkivalta, ei mikään oo hälle mahotonta! :) Hän on kaikkien sotkujen ja mahottomien tilanteitten Sankari! Häneen me saamme turvata aina ja kaikessa.

"..pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.." Hebr.12:1-2

"Sillä sen tähden, että hän itse (Jeesus) on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr.2:18

"..hän (Jumala) vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja KAIKKI hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle.. " Ef.1:20-22

Ja sokerina pohjalla:
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:6-7

Sinnuu siunaten; Katjush