Jotkut hukuttavat keskiyöllä lasikenkänsä kiiruhtaessaan kotiin tanssiaisista, toiset nukkuvat satavuotista untaan linnan tornissa ja vielä on niitä jotka lentelevät taikamatollaan pitkin taivaankantta. Ja sitten on sellaisia kuin minä, jotka yrittävät saada unta mutta asiat alkavat yhtäkkiä pyöriä päässä niin vimmatusti. Toisinaan tämä on perin ärsyttävää, koska se häiritsee erittäin selvästi unensaantia. Mutta on myös niitä hetkiä, jolloin ajatus lähtee lentoon (melkein kuin taikamatolla!) ja silloin voi ihaillen ihmetellä kaikkea sitä mikä avautuu yhtäkkiä silmien edessä.
Toissa yönä minulle kävi näin. Eivätkä nuo ajatukset olleet mitä tahansa ajatuksia. Ne koskivat erästä opetusta joka minulla on erään kanssaveljen kanssa pidettävänä tässä lähiaikoina. Olin jossain alitajuntani syvyyksissä varmasti stressannutkin tuosta ja lähinnä epämääräisistä ajatuksistani opetusta koskien. Mutta miten kävikään? Niin, kyllä Jumala huolen piti hulluistaan tälläkin kertaa! Opetuksen runko valmistui alle tunnissa ja tuli saman ajan sisällä paperillekin. Ja mitä minä tein? Minä vain annoin ajatusteni kulkea ja kirjasin ne paperille täsmälleen siinä muodossa kun ne päähäni pälkähtivät. Ja olin niin fiiliksissä! Tajusin taas miksi rakastan opettamista. Enkä melkein malta odottaa tuota iltaa... :) Seuraava Raamatunkohta siis todellakin pitää paikkansa. Näin on varmasti myös teidän kohdallanne, uskokaa se!
"Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" (Ps. 138:8)
Jepulis jee,
Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti