Jonkun innostus voi olla sen kutsu!

Oon jo etukäteen tavallistakin enemmän innoissani kirjoittamaan tästä! Nimittäin mulla oli vuos sitten ihan hirvee kriisi siitä, etten tienny mitä mut on tarkotettu tässä maailmassa tekemään. Pohdin, rukoilin, itkin, pohdin, kuulin opetusta, inspiroiduin, pohdin kavereitten kanssa, rukoilin ja niin edelleen.. pitkään ja hartaasti... ja pikku hiljaa on jotain alkanut muotoutuakin päässä. Ja jotain mahdollisuuksiakin avautua. Ja se on musta ihan mielettömän mahtavaa. Että saan olla Jumalan käytössä täällä. (Tekee mieli hyppiä ja pomppia.)

Joten suosittelen oikeesti juttelemaan Jumalan kanssa, käymään kiivaita keskusteluja, inspiroitumaan ja syttymään. Koska se tuntuu ihan mahtavalta. Voi olla että oot Jumalan mielestä just tällä hetkellä oikeella paikalla. Tai sitten voi olla että jotain supereita mahdollisuuksia on ihan sun nenän edessä ja kun avaat vain silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan niin Jumala avaa ne sulle kyllä. Henkilökohtaisesti oon kyllästyny siihen, että maailmassa tuntuu olevan ihan älyttömästi ihmisiä, jotka tekee sellasta mikä ei innosta niitä ollenkaan. Ja se on musta lahjojen haaskausta.

Joten etsi Jumalan tahtoa. Jumala on niin fiiliksissään suunnitellu meijän jokaisen elämän, että hyppii varmasti ilosta aina, kun joku alkaa kysellä oisko Jumalalla sen varalle mitään suunnitelmia (Jumala on siis vähän kuin semmonen superinnokas myyjä joka kysyy miten voi auttaa ja sit se tietää heti mikä kullekin asiakkaalle sopii eikä se ota ees maksua vaan iloitsee vaan kun tullaan uudelleen sen luo).

Sitten viel yks tärkee juttu. Tajusin tässä yks kerta meijän raamiksessa myös taas kerran, ettei sil oo oikeesti mitään väliä, ehdinkö tehä tässä maailmassa kaikkea mitä MINÄ haluaisin ehtiä täällä tekemään, koska pääasia on, että Jumala tekee täällä mun kautta sen mitä haluaa ja ottaa sit luokseen tonne oikeeseen kotiin.

Joten no worries.

Intopinkeenä tästä taas vaihteeksi,

Ann