Sokeiden tanssiaisissa

Kuvitelkaa itsenne silmät kiinni. Joku ottaa teitä kohta käsistä kiinni ja alkaa tanssittaa teitä, vie mitä hurmaavimpiin asentoihin. Voitte vain eläytyä musiikkiin. Ja antaa tuon toisen viedä. Tänään sain erään opiskelijajoukon kanssa tanssia sokeiden tanssiaisissa. Laittaa vain silmät kiinni. Ja antaa musiikin ja jonkun tuntemattoman viedä. Useimmiten inhoan silmät kiinni toteutettavia tehtäviä mutta tässä oli jotain tainomaista. Minä aivan kuin katosin ja sulauduin tanssiin enkä edes ajatellut sitä, että olin silmät kiinni. Sain myös kokeilla ennen sokean roolia tanssittajan roolissa olemista: mikä vastuu. Mutta toisaalta: mikä ilo nähdä toisen kasvoilla hymy.

Jälkeenpäin ajattelin, että me olemme kaikki sokeiden tanssiaisissa tässä elämässä. Jumala on ottanut meitä kädestä kiinni ja johdattanut meidät tanssilattialle kanssaan. Voi, miten hurmaavasti Jumala meitä tanssittaakaan! Niin kauniisti - ja niin luotettavasti. Meidän ei tarvitse hetkeäkään epäillä, että jäisimme vaille paria, että Jumala jostain syystä jättäisi meidät tanssilattialle. Jumala on koko ajan siinä ja pitää huolen siitä, ettemme pääse törmäämään toisiin. Pieniä töytäisyjä voi silloin tällöin tulla tai musiikki voi yhtäkkiä muuttua draammatisemmaksi. Mutta Jumalan käsivarsilla on turvallinen olla. Jumala todella osaa viedä. Ihan kuin leijuisin hetken taivaassa!

Välillä tekisi mieli saada kurkistaa tanssittajaan mutta ei, se hetki koittaa vasta kun tanssi loppuu. Sitä ennen saamme nauttia tanssista. Mitä kaikkia suloistakin suloisempia liikkeitä Jumala on meille suunnitellut! Ei koskaan sellaisia, mihin emme Jumalan lempeällä kädenohjauksella pystyisi. Saamme vain ihmetellä, mihin voimmekaan Jumalan vietävänä pystyä. Jumala seuraa jokaista liikettämme ja jos näyttää siltä, että olemme valmiita seuraavaan askeleeseen, niin antaa mennä. Joskus Jumala voi antaa myös meille vapaat kädet pyörähtää, jos näytämme sitä toivovan. Jos se vain suinkin on tuossa kohdassa mahdollista. Ja koko tanssin ajan Jumala katsoo meitä kauniilla ja lempeillä silmillään. Hän nauttii siitä kun hymyilemme ja jos hetkeen emme niin pian seuraa rytminvaihdos ja tanssi saa huumaannuttaa jälleen.

Kaikkien näiden taianomaisten liitelyjen jälkeen Jumala saattaa meidät varoen paikallemme, taivaan kotiin, jossa viimein saamme avata silmämme - ja katsoa noihin kauniisiin ja lempeisiin silmiin. Kiitämme tanssista  ihmetellen, miten taivaalliselta tuo tanssi tuntuikaan. Ja koko loppuaika onkin pelkkää leijumista.

Antakaa siis Jumalan viedä,

Ann