Näin kuului aikoinaan Ötökän elämää -tietokonepelin lause ötökän lentäessä hahtuvakukan varresta kiinni pitäen yli rotkojen. Ajatella, niin pieni ötökkä, niin suuri ylitys. Ötökkä olisi voinut pitää jalat turvallisesti maan pinnalla, mutta silloin se ei olisi koskaan päässyt kurkistamaan näköpiirinsä ulkopuolelle. Aivan samoin me pienet ihmislapset jäämme helposti siihen totuttuun ilman, että pinnistäisimme hieman ja antaisimme Jumalan näyttää, että Hän pitää meistä huolen silloinkin, kun astumme oman mukavuusvyöhykkeemme ulkopuolelle.
Olen tehnyt itseni kanssa diilin: joka lukukausi yliopistossa otan itselleni uuden haasteen. Se voi liittyä opiskeluun, harrastuksiin, seurakuntaan tai johonkin uuteen tehtävään ennestään tutussa ympäristössä. Pääasia, että se on jotain uutta ja sisältää joukon asioita, joita en ole koskaan aiemmin kohdannut. Olenko yli-ihminen? En. Minussa on vain ripaus lapsenmielisyyttä, mikä saa aikaan sen, että lähden yrittämään, vaikken olisikin varma onnistumisestani. Olen myös oppinut olemaan itselleni armollinen; annan itselleni anteeksi, joskus helposti, joskus pitkin hampain, jos jokin juttu ei menekään täysin niin kuin olin ajatellut. Mutta ennen kaikkea luotan Jumalan rakkauteen, siihen että Jumala luo minulle turvalliset raamit minkä sisällä saan rauhassa temmeltää, uskaltaa ja kokeilla, tömähtää maahan ja uuden rohkaisun siivittämänä nousta ylös, yhä korkeammalle ja korkeammalle.
Mitä jos sinäkin yrittäisit seuraavalla kerralla kurkottaa johonkin sellaiseen, mihin et aivan ylettäisi ilman, että nouset hieman varpaillesi ja luotat siihen, että Jumala kantaa. Antaisit Jumalalle mahdollisuuden näyttää, mitä kaikkea mahtavaa voit Hänen avullaan saada aikaan, mihin kaikkeen Hän voi sinuakin käyttää. Saatat yllättyä positiivisesti:)
Juuri Sinua rohkaisten, Ann
Aamen ja kiitos, jälleen kerran! Tätäkin aihetta oon pohdiskellu..Jumala on tälläkin matkallain osottanu ja puhunu,kuinka Hän pittää huolen ja kantaa..niin oudoissa, vieraissa ja pelottavissakin tilanteissa. Vaikka matkustelusta tykkäänki, on siinä myös omat ei-niin-kivat puolensa..ja yks päivä mietin, et mikä ihme (sepä hyvinki) vetää miut pois tutusta, turvallisesti ja mukavasta kotipiiristä uusiin, outoihin ja epämukaviinki/epävarmoihin tilanteisiin? Tunteet on kivan jännityksen lisäks myös epämukavat ehkä juuri epävarmuuden vuoksi..mutta uskon Jumalan minua juuri näihin tilanteisiin vievän osoittaakseen ja muistuttaakseen, että Hän on meidän Herramme, meidän voimamme ja auttajamme. Kiitos tästä rohkaisusta sinullekin <3
VastaaPoistaOn se jännä mihin kaikkeen Jumala meidät vetääkään mukaan;) Mutta parasta on kyllä sukeltaa jännityksen sekaisissa tunnelmissa siihen johonkin uuteen ja tajuta että Jumala on edelleen mahtava ja auttaa ja pelastaa jälleen kuin uljahin prinssi:) Kiitokset sinulle myös kokemusten jakamisesta, juuri siitä tässä blogissa on kyse!
VastaaPoista<3: Ann