Lähteellä, lähteeltä, lähteelle

Viime aikoina minua on erityisesti koskettanut ajatus siitä, miten meillä on Jeesuksessa kaikki. Hän on loppumaton lähde, joka pulppuaa aina yhtä virkistävänä, hellien meitä keskeytyksettä lempeydellään. Se on jotain niin täysin erilaista verrattuna tähän maailmaan, missä kaikkea pitäisi koko ajan saada lisää ja lisää. Tuntuu, ettei täällä ole mitään koskaan tarpeeksi. Erityiseksi haasteeksi itselleni olen kokenut hyväksynnän, jonka hakeminen tässä maailmassa on niin loputon suo että huhhuhhuijaa. Lopputuloksena on lopultakin vain pettymys, märät ja likaiset vaatteet ja turhautunut olo. Miksei sitä ota oppiakseen?

Miksi tuntuu niin vaikealta oppia, että Jumala on ainoa, joka rakastaa ja tulee aina rakastamaan meitä täysin ehdoitta? Jumala on rakkaus. Yksinkertainen lause, mutta niin vaikea sisäistää. Koska sille ei ole muuta inhimillistä peilauspintaa kuin Jeesus. Kysymys sitten kuuluukin, pitäisikö olla, mutta usein tuntuu siltä että pitäisi. Koska silloin se olisi helpommin tajuttavissa, käsin kosketeltavissa ja tarkasteltavissa. Nyt se on vain suulla maisteltavissa ja korvilla kuultavissa. Ja ennen kaikkea (ja tämä on se tärkein) sydämessä tunnettavissa. Sillä kuten Moulin Rouge minua tänään muistutti: "The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return". Ja Jumalan rakkauden voi jokainen tuntea.

Ja koska Jumala rakastaa meitä, haluaa hän meille myös parastaan. Lueskelin eilen Matt.16, jossa Jeesus muistuttaa kaikista ihmeistä joita on tehnyt ruuankin suhteen ja moittii opetuslapsia kun nämä murehtivat siitä ettei ole leipää... niin. Kaikenlaisia puutteita sitä tulee keksittyä itsekin harva se päivä. Mutta eilen sain taas tuon Raamatunkohdan kautta hellän muistutuksen siitä, että pitäisi keskittyä siihen mitä meillä on. Koska meillä on jo kaikki. Pitää vain tulla tarpeeksi usein lähteelle muistutettavaksi, kiittämään ja anomaan että Jumalan tahto tapahtuisi myös tulevina päivinä. Ja ennen kaikkea, kokemaan rakkautta. Sillä:

"Se lähde on rakkautta tulvillaan, se lähde on pohjaton."

Mielin kiitollisin, Ann