Kaikkivaltiaan minibussissa

Heipähei itekullekin! :) Rakkaan ystäväni pyynnöstä alotan minäki kirjoittammaan tähän blogiin mietteitä, ihmettelyjä ja kokemuksia, mitä Taivaan Iskän lapsen arki mukanaan on tähän asti tuonu. Rukoukseni on, että nämä kirjotukset sais tuua Jumalalle kunniaa ja palvella lukijoitaan.. Ja ehkä innostaa myös muitaki arjessaan jakamaan päivien mukanaan tuomaansa, sillä yks parhaimpia asioita mitä tiiän on jakaminen, kuinka rikastuttavaa ja myös taakkoja puolittavaa se voikaan olla! "..että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme.." Room.1:12

Tämän astisen elämäni myötä oon kerta toisensa jälkeen saanu todeta, että Jumalalle annettu aika ja rukous ei oo hukkaan heittyä aikaa! Helppoo se ei oo, mutta ehottomasti sen arvosta, suosittelen!

Jumala on monesti rohkassu luottamaan itteensä ja samaan haluan iteki muita rohkasta. Oon enemmän tai vähemmän pelkääjä tyyppiä ja välillä koen elämän kaikessa ihanuudessaankin varsin pelottavana ja pimeänä. Kaikki muuttuu ja periaatteessa mitä vaan voi tapahtua. Ymmärrys ei riitä ja monesti on kokenu olevansa umpi mettässä suunta hukassa. Pienuuden oloa lisää se, että päätöksiä tai valintojaki pitäs tehhä. Itteensä luottaminen ei aina oo itestään selvää. Monesti myös pohtii miten tulis elää Jumalan lapsena, miten todistaa Jeesuksesta jne. Useasti kokien tässä riittämättömyyttä. Ja varmaan yhtä useasti onki asian rukouksessa Jumalalle jättäny.

Eräänä yönä näin vallan lohdullisen unen; Istuin minibussissa kuskin paikalla tutussa t-risteyksessä. Vasemmalla oli tuttu ja turvallinen tie. Oikealla taas vieras ja outo, tuntematon mettätie..arvata voi kumpaan olisin mielummin halunnu kääntyä. Jostain syystä en voinukkaan kääntyä, vaan epämääräsesti pyörin ja tuskailin risteyksessä, eikä auto tuntunu liikkuvan. Lopulta huudahdin Jumalalle; "Minä en osaa, en tiiä, en jaksa, en ymmärrä! Ohjaa Sinä ja vie minne haluat!". Seuraavaks huomasinkin istuvani minibussin takaosassa, ikäänkuin limusiinissa lepäillen. Ensi järkytyksekseni huomasin Jumalan kääntyvän oikealle, oudolle tielle. Olin peloissani ja ihmettelin miks kummassa piti valita se vieras ja outo tie!? Jumala ikään kuin puhu ajatuksiini ja aloin oivaltamaan; Siksi vieras ja outo tie, jotta minä en turvaisi ja luottaisi omaan voimaani ja ymmärrykseeni VAAN Jumalaan. Vaikka tie on minulle outo, se ei tarkoita että se olisi huono.

Jumala antoi minulle luvan vain levätä ja olla kyyissä, oottaa mitä tuleman pittää. Hän kyllä ohjaa ja vie. Kutenki kysyin, että mitä minä sitten voin tehhä? Jumala vastas, että oo vaan kyy'issä ja todista Jeesuksesta, palvele Häntä ja läheisiäs. Heti hättäillen kysyin, että miten, osaanko!? Vastaus kuulu, että tee niin kuin tähänki asti; pieniä arjen tekoja, välittämistä ja auttamista, kertomista, ajan antamista, rukoilemista toisten puolesta, turvaamista Jeesukseen..Sen ei tarvihe olla mittään hienoo ja erikoista. Ja Isä antaa siihenki voiman ja avun, Hän johattaa tilanteet. Minä vain elän ja oon Hänen minibussissaan, Hänen yhteyessään. Seuraavaks kyytiin nouski viis minulle läheistä ihmistä, joitten seurassa oon ollu ja oon oma höpsö itteni ilman paineita.

Herättyäni tajusin, että niinkuin busseissa muutenki, myös meiän elämämme "minibussissa" ihmiset on vain hetken aikaa mukana. Elämme heiän kanssaan, heiän rinnallaan perus arkee kirkastaen Jeesusta niinä tavantallukoina mitä oomme, eikä tarvihe olla erikoinen taituri tai taitava puhuja. Jumala kyllä pittää huolen ja järjestää asiat, kunhan turvaamme Häneen ja annamme "ratin" Hälle. Ja mikä onkaan sen parempaa, kuin olla Kaiken luoneen, Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietävän, Rakastavan Isän kyyissä? Hänen, joka tuntee meiät jokasen täyellisesti, joka ymmärtää meitä täyellisesti ja rakastaa enemmän kuin kukaan voi koskaan rakastaa.

(Jeesus:) "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä..Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni..Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh.15:4-5, 8, 12-13

"Sillä Jumala, joka sanoi: Loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" 2.Kor.4:6-7

"Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil.2:13

Otetaan siis rento asento, nojataan selkänojaan ja annetaan Jumalan viiä! Siunausta päiviisi :)

~ Katjush