Te rakkaat bloginlukijat olette nyt joutuneet odottamaan tätä uusinta päivistystä jonkin aikaa, pahoittelut siitä. Syynä ovat olleet päälle painavat koulutyöt ja muut projektit, joiden parissa on tullut valvottua öitäkin. Minusta kuitenkin tuntuu, etten ole ainoa kiireinen, joten ajattelin jakaa nyt muutamia aatoksia, jotka voisivat ehkä piristää teitäkin syksyn pimeyden keskellä.
Oikeastaan pidän valvomisesta (vaikka pidän myös nukkumisesta, enkä oikeastaan luovu unitunneista kuin pakon edessä). Mutta niin, rakastan pikkuruisen kotikoloni yöllistä tunnelmaa. Tunnelmavalojen luomaa lämmintä hehkua yön pimeyden vastakohtana. Kerrostalon hiljaisuutta, kun melkein kaikki muut nukkuvat. Ajatusta siitä, että kohta joku jo herää ja minä vasta käyn nukkumaan. Ja ennen kaikkea tunnetta siitä, että nyt minulla todella on aikaa, eikä kukaan tule minua keskeyttämään. Samalla voi mietiskellä joulutonttujen tohinaa tai muuta itsestä sopivan miellyttävältä tuntuvaa seikkaa, mikä tekee valvomisesta vieläkin nautinnollisempaa.
Aamulla herääminen voi kieltämättä olla hieman vaikeampaa. Pienillä asioilla voi päivän ensimmäisiä hetkiä kuitenkin piristää. Itse syön aina aamupalan sängyssä. Saan vielä hetken nauttia peiton lämmöstä, kun käärin sen ympärilleni ja syön lautasen päällä niin, ettei sänkyyn tule murusia. Nautin teen lämmöstä, joka tulvahtaa sydämeen asti. Luen Raamattua tai jotain muuta ajatelmakirjaa. Mietiskelen ja nautiskelen. Lopulta minulle tulee yleensä aivan liian kiire kotoa lähtemiseen, mutta silti rakastan kiireettömiä aamuja. Olen päättänyt, että kiireetöntä tunnelmaa on pakko luoda itse arjen keskelle, kun ei sitä kukaan muukaan tee. Pysähtykäähän tekin hetkeksi ja nautiskelkaa Jumalan seurasta. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin, vaikka aurinko nousisikin aivan liian myöhään.
Ja muistakaa: joulu on tulossa, valo on tulossa maailmaan - ja on jo meidän keskellä, juurikin silloin kun ajattelet, että olet aivan yksin puurtamassa ja tunnet melkein sortuvasi taakkasi alle.
Toivottavasti löydätte tästä pieniä ilonpilkahduksia kaamosmasennukseen:)
Terveisin, Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti