Kuuntelin kyseistä kappaletta ensimmäisen kerran opiskelija-asunnossani Jyväskylässä. Ja jotenkin se iski minuun heti täysin. Kaikki se, ettei tää oo mun koti mutta että sen elämän mitä täällä maan päällä elän, haluan elää Jumalalle kirkastukseksi ja kunniaksi. (Room.12:1: "Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.") Mutta oikein toden teolla se iski tajuntaani vasta muutamaa päivää myöhemmin, tänään astuessani lapsuudenkotini saunaan.
Tänään olen saanut viettää Jyväskylän kaupunkielon jälkeen parasta omakotielämää mitä kuvitella saattaa. Olen ihastellut sitä kodin tuntua mikä hehkuu jokaisessa huoneessa ja sitä maailman avaruutta ja raikkautta mikä tuntuu kävellessäni pitkin pihamaata. Nauttinut omenoiden keräämisestä pihapuusta ja istunut ulkona nauttimassa ilta-auringon lempeästä lämmöstä aina viimeiseen asti. Ja jotenkin tämä päivä verrattuna pienessä kotikolossani asumiseen Jyväskylässä, on antanut minulle pieniä väläyksiä taivaasta. Sillä niin kuin tämän päivän kodintunnun, myös taivaan mahtavuuden tajuaa vasta sinne astuessaan, näin uskon. Se on jotain aivan erilaista kuin eristyksissä asuminen maan päällä. Siellä on meidän todellinen Isä, todelliset vanhemmat, todellinen koti.
Ja kuitenkin meidät on kaikki kutsuttu elämään tämä elämämme maan päällä, elämään se Jumalalle, olemaan Jumalan työkaluja ja kutsumaan toisia Jumalan yhteyteen. Emmekä me ole täällä yksin. Matt.28:19: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Meillä on myös yhteys toisiin kristittyihin, aivan kuten minullakin Jyväskylässä - ja se tekee siitä enemmän kodintuntuisen. Ef.4:16: "Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteidensä avulla, kunkin toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa".
Ja jonain päivänä me saamme tämän maan päällisen perheemme kanssa yhdessä matkata taivaan kotiin. Joh.14:1-4: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tämä oli itselleni samalla rukousvastaus pitkäaikaiseen rukoukseen, sillä olen itse kaivannut sitä, että Jumala voisi kasvattaa minussa taivaskaipuuta... nyt tuntuu, että näiden kokemusten kautta olen tavoittanut pienen palan siitä ihanuudesta, ja ymmärrän taas hieman entistä paremmin, ettei liiemmin Jyväskylän kotikoloni kuin tämä maailmakaan, ole minun oikea kotini.
"Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." (Kol.3:2-4)
Muistakaa, että olette vapaita kuin taivaan linnut (mutta tämä onkin sitten jo aivan oma tarinansa).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Ann
Tosi ihanaa, että tämä blogi on jäänyt elämään Henkseli-haasteenkin jälkeen! Nämä postaukset rohkaisevat, pistävät miettimään ja lohduttavat aina juuri oikeaan aikaan, ja minusta niihin kiteytyy suurta viisautta sekä Pyhän Hengen johdatusta.
VastaaPoistaTuli mieleen elokuva Julie & Julia, jossa kokkausblogiaan uskollisesti kirjoitellut tyttö sai lopulta tehdä myös kirjan, elokuvan, olla mukana haastatteluissa ja niin edelleen. Haluan rohkaista sinua, Ann, jonka tekstejä olen Etsijöistä eniten saanut lukea, jatkamaan tätä hyvää työtä, jota nyt teet. Ehkä Jumalalla on sinunkin varallesi jotain ihmeellistä, johon tämä kirjoittaminen voi valmistaa!
Rakkaudella ja teitä siunaten,
Krista
Voi miten ihana kuulla, että blogimme on saanut olla sinulle iloksi! :) Ilolla sitä myös kirjoitetaan, ajatukset tuntuvat syntyvän päässä niin, että ne huutavat päästä jaetuiksi toisten kanssa... jos ne vaikka sattuisivat rohkaisemaan jotakuta toistakin. Sinun viestisi auttoi taas muistamaan, miksi tätä blogia kirjoitamme. Toivottavasti myös tulevat tekstit voivat olla sinulle lohdutuksen ja inspiraation lähteenä.
VastaaPoistaSinusta kiittäen,
Ann
En vois olla samempaa mieltä! Nää kirjotukset on niin rohkaisevia, avartavia, lohduttavia, innostavia. Kiitos, kiitos! Tippa meinaa tulla linssiin..
VastaaPoistaAjatusten jakaminen ja kirjottaminen on lahja, upea sellainen ja toivon&uskon Jumala sitä käyttävän edelleen aivan ihmeellisesti!
Kiitos Katinen, kiitos! Sanasi merkitsevät paljon, ihana saada rohkaisua kirjoittamiseen:) Toivottavasti blogimme voi olla sinulle iloksi jatkossakin!
VastaaPoistaMyös sinusta kittäen, Ann