Koin toissapäivänä yhden tähän astisen elämäni kamalimmista hetkistä. Reilut parikymmentä vuotta kestänyt tietämättömyys siitä mitä noiden ovien sisäpuolella tapahtui oli ohi ja oli aika astua aikuisuuteen ja tietää. Ja myönnän, se sattui, sekä henkisesti että fyysisesti. Tuo hetki sinänsä ei kestänyt kauaa, ehkä reilun vartin, mutta inhosin kaikkea siinä. Ainoa, mihin saatoin tuolloin, yksin, ainoastaan hoitajien ja lääkärien ympäröimänä takertua, oli rukous.
En sano, etten olisi tuntenut mitään kipua enää; itkin kuin pikkulapsi koko ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Mutta ainakaan en ollut enää yksin. Jeesus oli vierelläni koko ajan, tunsin sen. Ja uskon, että samalla lailla hän on istunut vierelläni myös näinä kaikkina reiluna parinakymmenenä vuotena, kun olen ollut nukutettuna noiden samojen ovien sisäpuolella, onnellisen tietämättömänä siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Sain vahvistuksen sille, ettei ole eikä tule olemaan mitään sellaista tilannetta missä Jeesus ei olisi Pyhän Hengen kautta minun kanssani.
"Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh.14:16-17)
Tuo tilanne muistutti minua myös siitä, miten meidän heikkoutemme antaa Jumalalle tilaa toimia. Silloin kun emme itse ole hääräämässä ja varmistelemassa asioita (jolloin voisimme itse ylpeillä siitä mitä olemme saaneet aikaan), voimme huomata, että Jumala on ja toimii, johdattaa asiat haluamallaan tavalla.
"Mutta hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." (2.Kor.12:9)
Salista päästyäni lähetin rukouspyynnön yhdelle rakkaimmista ystävistäni. Sen jälkeen olen saanut niin paljon yhteydenottoja rakkailta ihmisiltäni, että olen aivan mielettömän kiitollinen (ja virkeä saatuani nukkua pitkästä aikaa ilman ylimääräisiä heräilyjä).
Meitä todella rakastetaan,
Ann
Kiitos sun rohkeudesta ja avoimuudestasi On ihmeellistä kuinka voimme lohduttaa toisia omasta heikkoudestamme käsin, joka kuitenkin meillä kaikilla on yhteinen.
VastaaPoistaSiunausta ja voimia siulle <3
Ole hyvä vain. Jossain mielessä rajuista kokemuksista on helppo kirjoittaa, niissä on sitä tunnetta mistä ammentaa ja samalla saa kootuksi omia ajatuksia... Ja samalla saa todella kokea sen, miten juuri meidän heikkoudessa on se vahvuus. Kun tämän tajuaa, voi siirtyä ajattelemasta miksi juuri minä ajatukseen juuri siksi minä. Joskus tässä voi mennä jopa vuosia, mutta Jumala tekee koko ajan työtään ja auttaa prosessoimaan ajatuksia. Jonain päivänä saattaa vain huomata hyväksyvänsä tuonkin asian elämästään. Sekin on osa elämää ja siitä voi koitua jotain hyvää. Ehkä siitä voi jakaa jotain jollekin toiselle. Jos siinä onnistuin tällä niin se jo osoitti tämän kokemuksen tärkeyden. Jumala on vahvempi kuin ihminen. Onneksi.
VastaaPoistaSiunauksista kiittäen ja niitä myös sinulle lähettäen,
Ann<3