Aina ei ole hymypäivä. Tänään heräsin kyynelvirtaan... Olin nähnyt outoa painajaismaista unta ja olin kai itkenyt unessa koska itkin oikeastikin kun heräsin. Hämmästyin ja hieman pelästyinkin outoa reaktiota. Siitä lähtien päässä on tuntunut jotenkin raskaalta. Kaipuun synnyttämät aukot sydämessä ovat nekin tuntuneet entistä vahvemmilta. Tänään tekisi vain mieli itkeä - ja nukkua. Sääkin tuntuu olevan samoilla taajuuksilla, taivas on harmaa ja vesisade jatkuu ja jatkuu. Ei yksinkertaisesti tee mieli nähdä elämää mahdollisimman positiivisessa valossa. Aina ei vain jaksa. Mutta onneksi:
"Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Jes.57:15)
Onneksi on joku, joka tietää ne kaikki sydämen haavat, kaiken, ja ymmärtää, koska on itse kokenut maailman pahuuden. Joku joka rakastaa aina, kaikesta huolimatta.
http://www.youtube.com/watch?v=8NlbJKbCn54
Muistakaa se,
Ann
ps. Jonain päivänä: "Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3-4) <3
"...ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen."
VastaaPoistaYksi parhaita Raamatunpaikkoja. Koskaan. Milloinkaan.
Niinpä:) Viime aikoina tuo kohta on tuntunut kolahtavan erityisen hyvin... :)
VastaaPoista-Ann