Tänään heräsin kirja kädestä kyynelsilmin, vain iloitakseni siitä, että Jumalan Henki asuu minussakin - kuten asuu myös sinussa joka tätä luet. Asuu ja tekee työtään, muokkaa kuin parhainta taideteosta. Muokkaa sellaiseksi, millaiseksi Jumala on alun perin tarkoittanut.
Monina hetkinä tuntuu, että maailman tuulissa tulee itse turmelleeksi tuota taideteosta, vesittäneeksi niitä kerran niin kauniita siveltimen vetoja, jotka Jumala on sinne hymysilmin vedellyt. Ja sitten hiljaisessa yksinäisyydessä, Jumalan kasvojen edessä, voi kuitenkin huomata jonkin muuttuneen omassa sisimmässä. Jonkin aivan pikkiriikkisen yksityiskohdan, humoristisen tai syvällisen, pikaisesti silmien ohi vilistävän tai mieliinpainuvan. Tuon yksityiskohdan edessä ei voi muuta kuin hymyillä, iloita siitä, että Jumala jaksaa aina aloittaa alusta, muistaa kaikki ne yksityiskohdat, eikä väsy viimeistelemään taideteostaan ennen kuin taivaan kotona tuo luomus on vihdoin täydellisen valmis.
"Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan." 1.Kor.15:10
Kehoitankin teitä, rakkaat lukijat, olemaan aivan hiljaa Jumalan edessä, antaa Jumalan hoivata ja hioa taideteostaan. Koska olette sen arvoisia. Jokaikinen.
Ja jos teille on sattunut jotain aivan huippua, riemastuttavaa, kyynelehdittävää, koskettavaa, niin maltamme tuskin siitä kuulla. Kertokaa ja kommentoikaa, se ilahduttaisi meitä suuresti!
Teitä kaikkia Jumalan ihmeitä hymysuin ajatellen,
Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti