Shampoota ja hoitoainetta

Tämä ajatus iski päähäni ah niin ihanassa Vivamossa ystäväni valittaessa hoitoaineen unohtumista kotiin - hiukset eivät aivan näyttäneet siltä miltä piti. Tuolla hetkellä alkoivat aivoni raksuttaa... shampoo... hoitoaine... tästä syntyy jotain... Jotain mitä tuon viikonlopun aikana tajusin liittyen kristityn elämään.

Ihminen pystyy pesemään hiuksensa pelkällä shampoolla, tässä kontekstissa siis elämään loistavastikin uskomalla Jeesukseen ja pyrkimällä elämään Jumalan tahdon mukaan. Kuitenkin, jos kerrankin tulee käyttäneeksi hoitoainetta, tässä yhteydessä tarkoittaen sitä, että todella lepää Jumalan läsnäolossa ja antaa Jumalan koskettaa sydäntään, niin tajuaa, miten voimaannuttavaa tuo kosketus on - siihen haluaa jatkossakin palata niin kuin hoitoainettakin tekee mieli käyttää kun sen käyttöön on oppinut. Kuitenkin, kirkastusvuorelta on palattava alas kuten Junkkaalan Eero totesi, ja tähän vertaukseen liittyen: eihän hiuksiakaan voi jäädä pesemään jatkuvasti, vaan on luotettava siihen, että shampoo ja hoitoaine, kuten siis Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki, antavat voimaa myös ilmansaasteiden ja maailman kylmyyden keskellä. Toisinaan voi olla, että on kokenut jotain niin ihanaa Jumalan läsnäolossa, että sen jälkeen kaikki muu tuntuu todella lattealta - aivan kuin saattaa saada aivan superia hoitoainetta lainaksi kaverilta tai näytteeksi kaupasta. Mutta ehkä joskus tulee uusi tuollainen täydellisen koskettava ja puhutteleva hetki...

Miten itse jatkaisit tätä vertausta? Tai kenties keksit omasi? Joka tapauksessa toivon, että kokeilet levätä välillä Jumalan läsnäolossa - käytät siis hoitoainetta ja annat sen vaikuttaa mahdollisimman pitkään - koska olet sen arvoinen.

-Ann