Tuulen henkäys. Laitan silmät kiinni ja saan tuntea Jumalan kutsun. Vielä en tiedä täysin minne se kuljettaa, mutta olen onnellinen siitä, että tuo tuulen henkäys on tullut virvoittamaan kiireistä elämääni ja kertomaan, että se kyllä kuljettaa minua eteenkin päin. Välillä on luvassa kunnon tuulenpuuskia, vastatuulta, jossa ei millään pääse eteenpäin, mutta vastapainoksi Jumala tuo myös tullessaan kevyitä henkäyksiä, jotka saavat minut rakastamaan elämää. Tuuli on minulle kuin ystävä, joka tervehtii minua ensimmäiseksi ulos astuessani. Tuuli kuljettaa ja saa tempautumaan mukaansa, vaikkei lopullinen päämäärä aina olisikaan näkyvissä. Mutta aina jostain se tulee, aivan varmasti, aivan niin kuin voimme olla varmoja siitä, että Jumalan tuulet puhaltavat koko elämämme ajan.
"Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita" (Joh.3:8)
Jumala on lähettänyt virvoittavia henkäyksiä ystävien muodossa, hetkiä jolloin on vain saanut olla ja ihmetellä, tätä hetkeä ja Jumalan tekoja. Ja samalla Jumala on antanut ajatuksia myös tulevasta. Antanut sydämelle rukouksen siitä, että Jumala voisi jälleen uudistaa, minua ja elämääni, viedä sitä kohti omia suunnitelmiaan. Etten jäisi junnaamaan paikalleni, vaan tanssisin halki tulen ja tuulen Jumalan vietävänä, kohti mahdottomaltakin tuntuvia tehtäviä. Rukoillaan yhdessä suuria ja mahdottomia ja uskotaan Jumalan kykyyn herättää ja uudistaa, viedä halki mitä hurjempien tuulenpuuskien.
Tuulen tuivertamana,
Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti