Kyseinen kuva on Pariisista Champs-Elyseeltä, jossa taannoin sain ihmetellä koko ajan kaikkea kaunista mikä ympärilläni aukeni. Putiikkeihin tai rakennuksiin ei tarvinnut edes mennä sisälle, kun jo rakennuksen ulkoasu sai esteettisen minäni huokaisemaan onnesta. Näin esimerkiksi kyseisen kristalliputiikin ikkunassa. Kaupan - voiko tuota edes sanoa kaupaksi? - portaatkin taisivat olla kristalleilla koristetut. Kimmellystä kimmellyksen perään. Kimmellystä, joka kaivautui muistini lokeroista esiin, kun aloin miettiä sitä, miten jokainen kristitty heijastaa Jumalan valoa eri lailla.
Meissä kaikissa on jotain sellaista Jumalasta, mitä ei ole kenessäkään toisessa. Itse hämmästyn yhä useammin sitä, miten upeita ihmisiä ympärilläni onkaan: niin viisaita, hehkeitä, Jumalalle uskollisia, palvelualttiita, ymmärtäväisiä ja vaikka mitä vielä. Ihania Jumalan kristalleja, jotka ovat niin lähellä Jumalaa, että saavat Hänen valostaan yhä uutta voimaa heijastaa maailman värejä. Ei siinä voi muuta kuin ihailla Jumalan kädenjälkeä.
Meidät kaikki on kutsuttu tuota valoa hehkumaan kaikkina spektrin eri värisävyinä, aivan kuten kuvan putiikissa. Kenties joku kadulla kulkija jää ihmettelemään, miten kaunista säihkettä Jumalan näyteikkunasta kumpuaa... ja ehkä uskaltautuu monen ihmettelykerran jälkeen lähemmäksi tarkastelemaan ja kyselemään... Lähellä Jumalaa voimme parhaiten heijastaa myös Hänen valoaan. Usein sitä tulee mietittyä, kuinka toivoisikaan voivansa olla yhä enemmän Jumalan mielen mukainen... Pitäisi kuunnella Jumalaa enemmän, haaste, jonka heitän yhtä paljon itselleni kuin teillekin.
Ihailkaamme toinen toisemme hehkua ja Jumalan loistoa, mikä tänäänkin niin voimakkaasti välittyi luonnon kauniista valonäytöksestä auringon paistaessa kirpeässä syyssäässä.
Kyllä on meillä mahtava Luoja (joka antaa työntäyteisen viikon jälkeen myös levätä. Muistakaa se!)
Hehkuvaa viikonloppua,
toivottelee Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti