Rukoilimme hetki sitten muutaman läheisen ystäväni kanssa ja oivalsin jälleen yhden ihanimmista puolista rukouksessa: sen, että siinä saa keskittyä juuri siihen hetkeen. Ei tarvitse miettiä, minne pitäisi olla menossa. Ei tarvitse miettiä mitä täytyisi olla tekemässä. Juuri sillä hetkellä Jumala kutsuu olemaan Hänen edessään, kuuntelemassa, mitä Jumalalla on sillä hetkellä asiaa. Itse koin todella vahvasti, että Jumala veti minua siihen hetkeen, keskitti ajatukseni niin, että sain olla kokonaan läsnä siinä hetkessä. Ja voi miten voimaannuttavaa se olikaan!
Muutenkin olen miettinyt sitä, miten hyvä olisi välillä esimerkiksi kävellä yliopistolle, niin että olisi pakotettu ottamaan sen hetken kävelyyn sen sijasta, että hikipäissään pyöräilisi ja olisi juuri ja juuri ajoissa paikalla. Kun kohtaisi ihmisiä, ottaisi sen hetken ihan vain siihen, katsomatta kelloa, niin että vain nauttisi siitä, että saa olla juuri kyseisen ihmisen kanssa, ja antaisi Jumalan näyttää pienen vilauksen siitä, miten Hän näkee kyseisen ihmisen. Ja samalla tavalla, kun kohtaisi Jumalaa, uskoisi siihen, että nyt minun kuuluu olla juuri tässä, ei ole kiirettä minnekään.
Nautitaan tästä hetkestä, nautitaan elämästä ja rukouksen lahjasta,
Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti