Tämä syksy on itselläni ollut hyvin kiireinen. Tuntuu, että minun elämässä on mielettömästi huippuja juttuja, mutta niille kaikille ei millään tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Ristiriidaksi tämä muodostuu siinä, kun uskon, että Jumala antaa tarkoittamilleen jutuille myös niille tarvittavan ajan. Looginen johtopäätös tästä olisi se, että täytyisi vähentää jostakin ylimääräisestä. Mutta jos olette yhtään sellaisia kuin minä niin päätös siitä, mistä täytyisi vähentää ei ole ollenkaan aina niin helppo. Lisäksi tuntuu, että tänä syksynä minun on täytynyt laittaa jäihin useampia projekteja, jotka alun pitäen - ja edelleen - tuntuvat Jumalan minulle tarkoittamilta. Enkö siis enää tee Jumalan tahtoa, kun en voikaan palvella niissä tehtävissä, jotka oletin Jumalan minulle tarkoittaneen tälle vuodelle?
Rauhaa minulle tuo se, että niihin uusiin asioihin, jotka ovat vieneet aikaa ja tilaa vanhoilta hyviltä, olen rukoillut Jumalalta johdatusta. Olenkin päätynyt ajattelemaan, että tilanteet muuttuvat, ja välillä jotkut unelmat ja kutsumukset saavat olla jonkin aikaa lepotilassa odottamassa vuoroaan. Käytännön toteutukset voivat olla kaikki jo mietittynä, mutta jos hetki ei ole oikea, niin ei ole. Täytyy vain uskoa, että kyllä niiden toteutumiselle vielä löytyy oikea aika ja paikka, jos ne ovat oikeasti Jumalan suunnitelmien mukaisia. Ja jos ne eivät kuulukaan Jumalan minulle suunnittelemiin tehtäviin, niin on hyväkin, että saavat jäädä odottelemaan myös oikeaa henkilöä.
Näistä edellä luetelluista rauhoittavista ajatuksista ei niistäkään joka hetkessä ole avuksi. Välillä minua harmittaa vain suunnattomasti, että ajatukset, joista olin alun perin niin innoissani, eivät heti pääsekään toteutumaan käytännössä. Olen niin helposti innostuva ja inspiroituva ihminen, että minun tekisi mieli panostaa vaikka mihin ja sitten ärsyttää, kun en pystykään tekemään asioita loppuun niin täydellä sydämellä kuin haluaisin. Kuitenkin heräsin eilen miettimään, että niin, Jumala joka tapauksessa näkee sen minun innostuksen, tietää, että haluan tehdä ja panostaa siihen mitä teen. Joku ulkopuolinen voisi katsoa lopputulosta ja sanoa, että eihän tuo saanut mitään aikaiseksi. Mutta Jumala näkeekin sydämeen ja arvostaa sitä - vaikka käytännön puoli vielä odottaisikin vuoroaan.
Olkaa siis rauhassa, Jumala arvostaa suunnattomasti sitä mitä teette ja mitä haluaisitte tehdä - ja kun aika on oikea, antaa Hän keinot suunnitelmiensa toteutumiseen.
Jumalan suunnitelmia ihmetellen,
Ann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti